Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Vihreää

Ystäväni kotiutui Kreikasta ja toi tullessaan lämpimän halauksen ja joulunkin!

En ole oikein päässyt käyntiin tänä vuonna, huomaan ohittavani kaupoissa niin kynttilä kuin koristeosastotkin. Haen tarvittavat ruokatarpeet ja suuntaan kassalle. En ole huomannut että joululehdet ovat saapuneet, joulusuklaan sentään bongasin. 

Kun tänään sitten tapasin pitkästä aikaa ystäväni hän tuli kanssani Alkoon ihailemaan glögipulloja ja ruokakaupassakin törmäsi, glögin lisäksi, joulusiideriin, tai ainakin talvisiideriin ja joululehtiin. Joululehdet jäivät vielä kauppaan, mutta katsoin niitä!

Ystäväni myös kertoi tämän vuoden trendistä: vihreät kuulat-tortut. En ollut kuullutkaan moisista ihmeistä.

En ole mikään torttujen suurin ystävä, vihreitä kuulia en siedä. Niitä sai aina mummin luona jouluna, joten osaksi hänen takiaan, osaksi puuttuvan joulufiiliksen takia, päätin napata kaupasta mukaan torttutaikinaa ja ryhtyä hommiin. Vihreitä kuulia tiesin löytyvän kotoota, ne eivät oikein taida olla kenenkään suosikkeja täällä? Paitsi jos ne ovat Jaffa-kekseissä. Siinä muodossa katoavat alta aikayksikön.

Reseptiä en jaksanut googlailla, miten vaikeaa nyt tämä voisi olla? Ei ollenkaan, totesin. Kyllä näitä syö. Ja Fazerin marmeladeja löytyy muistaakseni erivärisinä, mummilla oli joskus niitäkin. Ainakin siinä laatikossa oli punaisia ja keltaisia, vihreiden lisäksi. Voisi saada oikein hauskan näköisiä torttuja sellaisista!

Vihreät kuulat-tortut 

1 kg laktoositonta torttutaikinaa
Fazerin Vihreitä kuulia

Tee klassisia joulutorttuja (tai minkä muotoisia tahdot) torttutaikinasta, keskelle ½ vihreä kuula. Paista 225 asteessa noin 10 min


Gröna Kulor tårtor

1 kg laktofri tårtdeg
Fazers Gröna Kulor

Vik kalssiska (eller vilken form du nu föredrar) jultårtor av degen. Sätt en halv grön kula i mitten. Grädda i 225 grader i ca 10 min


maanantai 16. lokakuuta 2017

Blogihaaste

Blogihaaste

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvin kauan, johtuen omaa elämää mullistavista asioista. Nyt alkaa arki pikkuhiljaa taas voittaa ja elämä jatkuu. 

Olen kyllä usein ajatellut että kirjoittaisin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tai kuvia. Siispä kun Pauska haastoi minut vastaamaan kysymyksiin päätin tarttua haasteeseen ja naputella tännekin jotakin. 

Kamalin ruoka:

Isäni opetti ettei ruoasta saa sanoa että se on kamalaa, mutta kun hän, yhden ainoan kerran elämässään, teki ruokaa joka oli kertakaikkiaan kamalaa, jopa hän tunnusti ettei rakuuna ole ihmisruoaksi kelpaavaa. Vieläkään en kestä rakuunan makua.

Kun tulimme parikymmentä vuotta sitten kotiin Zakynthokselta olin tilannut maidottoman ruoan lennolle. Siinä oli rakuuna. En vaan pystynyt syömään kun maistettuani tajusin mausta mitä jouduin syömään, vaan annoin annokseni miehelleni. Seuraavana päivänä saimme eristyshuoneen Jorvista yhteiseksi majapaikaksemme. Syynä ruokamyrkytys, joka ei varmaankaan johtunut rakuunasta, mutta asenteeni kyseistä yrttiä kohtaan ei parantunut. 

Syötäviä yrttejä

Herkkuruoka:

Itse asiassa pidän eri ruoista eri vuodenaikoina. Ja huomaan pitäneen lapsena eri ruoista kuin nykyään. Kestosuosikkini on kuitenkin lihakeitto. Varsinkin jos jaksan olla reipas ja kuoria juureksia ja keittää kunnon keittoa makuluun kera. Valitettavasti kunnon soppalihan löytäminen kaupasta ei ole kovin helppoa.

Kesäisin rakastan syödä uusia perunoita ja kalaa eri muodoissa. Tai grillattua lammasta. Mielellään ranskalaisen peruunasalaatin kera. 

Kun sää viilenee ovat erilaiset padat ja keitot suosikkilistallani. 

Kahviherkku, jolle sanon ei:

No ei kai herkuille sanota ei? Ja jos sanon, ne eivät ole herkkuja. (Itä-)Berliininmunkki ei kuulu suosikkeihini, isäni muuten aikoinaan opetti minulle että Berliini on jaettu kaupunki, juurikin munkkien avulla. Hän kun kysyi onko idästä vaiko lännestä tuo munkki. 

Berliinin jako. Kuva Wikipedia

Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Minuun uppoaa kaikki herkut ja sen kyllä huomaa. 

Telkkariohjelma, jota en katso:

Niitä on paljon, harvoin jaksan nykyään keskittyä sarjoihin. Mutta valitaan nyt pari "kulttisarjaa" jotka ovat jääneet katsomatta: Downton Abbey ja Matkantekijä. Downton Abbey olisi kyllä pitänyt Maggie Smithin takia katsoa. Ehkäpä tulee uusintana joskus? 

Realitysarjoja en jaksa. Ensitreffit nakuna ex'än kanssa arvostellen illallisia.... ja mitä noita nyt tulee joka kanavalta koko ajan. Ei ole minun juttuni.



Telkkariohjelma, jonka katson:

No onhan näitäkin tietysti. Greyn Anatomia on ihan suosikkejani, joskin sekin on ajan saatossa muuttunut huonommaksi. Rakastin aikoinaan Kaikenkarvaiset ystäväni-sarjaa, tosin se nyt ei ehkä yllätä ketään? ER oli kanssa aivan ihana.
Viime viikolla taisin jäädä kiinni "Vår tid är nu" (Aika on meidän) sarjaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta. 

Inhokkisää:

Sääkin on hieman sellainen asia että mitä siitä valittamaan, varustautuu vaan sään mukaan. Hellepäivät eivät pääsääntöisesti ole ihania. Liian kuuma. Mutta, nautinpahan sitten enemmän niistä hieman viileämmistä päivistä.

Lempparisää:
Kaunis talvipäivä on vaan niin uskomattoman kaunis kun aurinko kimaltelee hangella. Tosin onhan sellainen kuulas syyspäiväkin upea. Tai alkukevään vihreys. Tai valoisakesäilta kukkien tuoksuessa. Taidan pitää vuodenajoista?

Talvi

Kamalin musiikki:

Jos en saa sanoista selvää en yleensä jaksa kuunnellakaan. Kovin moderni pimputus ei myöskään aina aukea minulle. 

Kamalin aika vuorokaudesta:

Aamut kun vielä tahtoisi jäädä nukkumaan mutta on pakko herätä. Tai illalla kun ei saa unenpäästä kiinni ja tietää että herätyskello aikoo kohta pärähtää soimaan. 

Paras aika vuorokaudesta:

Se hetki kun ehtii rauhoittumaan ja hengähtämään hetken verran. Ihan se ja sama mitä kello näyttää. 

Tästä menetän hermot:
Selvästikin kun verensokeri laskee. Siinä vaiheessa ei tarvitse juurikaan ärsyttää niin räjähdän.

Tästä rauhoitun:

Kun saan hetken hengähtää. Melominen on myös oivallinen tapa rentoutua. Pääsee nauttimaan luonnon ihmeistä. Tai sitten vaan nappaan jonkun lemmikeistämme kainaloon ja rapsuttelen hetken. 

Jonkun toisen lemmikki
Huonoin mieliala:

Kun kiukuttaa.

Paras mieliala:

No aika itsestään selvää on että silloin kun on rentoutunut ja onnellinen.


Kodin turhake:

Tällä hetkellä tuntuu että haravat, kun ei kukaan ehdi pihalle haravoimaan. Isoäidin voin rullausrauta on toki aika tarpeeton, mutta siihen liittyy muistoja. Ja rullaan minä sen voin joulupöytään. Ei aavistustakaan mikä kyseisen keittiövälineen virallinen nimi voisi olla. 

Paras tavara:

Koti. 

Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian pienet vaatteet, ne ovat epämiellyttäviä. Vaatteet joissa en viihdy, syystä tai toisesta. 

Vaatteet, joissa viihdyn:

Farkut. Niitä olen käyttänyt "aina". Valitsen kyllä vaatteet hieman tilanteen mukaan, juhliin puen siten leningin tai hameen. Tai ainakin siistit housut

Haju, jota en kestä:

Hien haju on aika karmiva. Myös pilaantuneitten elintarvikkeiden löyhkä on karmiva. Esim. tervalihan lemu on oksettava. 

Paras tuoksu:

Monet tuoksut herättävät rakkaita muistoja, joten kaikki ne.

Joulukuusen tuoksu on ihana. Ulkona kuivuneet lakanat saavat myös tuoksullaan hymyn huulilleni. Sateen jälkeinen raikas tuoksu. Meren suolainen tuoksu. Jotkut ruusutkin tuoksuvat taivaalliselle. Kynttilää sammuttaessa tuleva tuoksu....onhan noita!




Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Ylimielisyys


Mukavin luonteenpiirre:

Empaattisuus


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Erilainen amppeli

Kevät tulee ja innostun taas istuttamaan kaikenlaista.

Varsinkin nyt, kun etupihamme on asfaltoitu, on ihan pakko saada sinne jotekin vihreää. Ja koska Facebook on täynnä ideoita, piti taas toteuttaa yksi niistä. 
Sammalta löytyy ihan kotipihalta, vanha amppelikin löytyi autotallista ja kun siskoni lahjoitti hieman verkkoa tätä jaloa tarkoitusta varten, sain aika pitkälle kierrätysmateriaaleista toteutettua projektini.

 

Kukat ostin puutarhakaupasta, osittain nekin ehkä olisi löytynyt pihalta, ainakin keltamaksaruohoa olisi ollut. Kattomehitähteä sain ystävältä viime vuonna, en ole käynyt katsomassa onko talvehtinut, ostin ruukullisen uutta tätä projektia varten, riittävästi se ei kuitenkaan olisi vielä levinnyt. Lisäksi ostin vielä patjarikkoa. Nämä taimet ovat olleet sisällä, suhteellisen pimeässä, viikon, kun tuo pakkanen yllätti minut, joten hieman värit ovat kärsineet. No, kaipa ne siitä piristyvät kun pääsivät ulos?


Poistin amppelista ketjun ja täytin amppelin mullalla ja peitin pinnan sammaleella ja siihen päälle sitten pala verkkoa, niin että multa pysyy amppelissa kun käänsin amppelin "väärinpäin". 


Partioilaisen avulla taittelin verkosta pään muotoisen kehikon jonka peitimme sammalleella. Kiedoimme metallilankaa ympärille niin että sammal pysyy paikoillaan. Pää kiinnitettiin amppelin kehikkoon.


Partiolainen oli sitä mieltä että eläimeni tarvitsee jalat, joten teimme sitten 4 kehikkoa.


Täytimme ne samaleella. Saa nähdä viihtyykö sammal tuossa, pitää yrittää kastella jalkojakin tarvittaessa. 


Sitten levitin kasvit amppelin pintaan, pieniä rakoja jäi, saa nähdä lähtevätkö leviämään vai ehdinkö poikkeamaan kukkakauppaan hakemaan lisää kasveja. Partioilainen oli vakaasti sitä mieltä että tuosta olisi tullut kauniimpi jos olisin käyttänyt pelkkää kattomehitähteä. Äitiinsä tullut, minunkin lempparini noista kivikkokasveista.


Ja koska partioilasemme on äitinsä tytär muutenkin, piti kilpikonnalle vielä tehdä häntä. Nyt pidetään peukkuja että kilpikonnamme viihtyy tuossa portailla oven ulkopuolella. Aika lämmin paikka se on. Ja aurinkoinen. Ei välttämätää siis  kivikkokasvien lempipaikkoja. 


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Jano

Kirjastossa tekee löytöjä!

Tällä kertaa löysin uusimman Harry Holen, joten pakkohan se oli ottaa Bestseller-hyllystä mukaan: Jo Nesbøn Jano. Sinäänsä inhoan kirjasarjaa, sillä ne ovat niin hurjan raakoja, mutta silti minun on ihan pakko lukea näitä. Olen täysin koukussa Harryn tarinaan. Olen oikein kaivannut jatkoa sarjalle, edellisestä on jo neljä vuotta. Toki tässä välissä tuli Nesbøltä mm. Verta lumella I ja II, mutta niistä en pitänyt. Isänsä poika on jäänyt lukematta.

Syksymmällä (13 lokakuuta tarkemmin sanottuna) on kuulema tulossa elokuvaversio Lumiukosta. Minkä takia elokuva pitää tehdä sarjan seitsemännestä kirjasta on hieman epäselvää, tosin sarja kyllä paranee koko ajan. No, onhan elokuva minulle, Hole-addiktille, ilouutinen. Eri asia on kestänkö katsoa elukuvaversiota kirjasta. 


Jano on jatkoa Hole sarjalle, ihan selvästi, sillä "hän" on palanut, hän jota Hole ei napannut. Ja koska kyseessa on sarjamurhaaja on aika kutsua Hole takaisin opettajanhommista poliisiin. 

Siispä pääsemme Holen kanssa tutustumaan vampirismiin, sairalloiseen tarpeeseen juoda ihmisverta. Murhaajalla on jano. Nesbø jaksaa kehitellä mitä karmivimpia kidutusvälineitä, Panssarisydämessä tutustuimme Leopoldin omenaan, joka luultavasti on sairain väline jonka kukaan on ikinä keksinyt, edes mielikuvitustasolla. Siitä siis pisteet Nesbølle. Tällä kertaa murhaajamme käyttää metallihampaita, säästän teidät kuitenkin yksityiskohdilta. 

Tapansa mukaan tämäkin tarina on raaka, mutta saa sitä välillä jopa hengittää, ja hymähtää pienille totuuksille joita aina välillä saa lukea.

"Pikku hetki,
meillä on henkilökunnan huoneessa
suorastaan häikäisevän pahaa kahvia"

Olen niin kaivannut Holea, joten olen iloinen että hän palasi. Kirja on itseasiassa yksi parhaimpia sarjassa, pystyin jopa nukkumaan luettuani kirjan.

Raakahan tämäkin toki on, mutta ei ihan yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä. Olen oikeastaan kiitollinen, nyt keskitytään selvästi enemmän myös muiden, keskeisten henkilöiden, tarinaan. Holekin on rauhoittunut, avioliitto tekee hänelle selvästi hyvää. 

Jos et halua pilata lukukokemustasi ollenkaan, ole kiltti ja lopeta tähän, seuraava lause sisältää spoilerin. 

Kaikkein parasta on kuitenkin että kirjan lopussa melkein luvataan jo jatkoakin kirjasarjalle. Uskoisin ainakin että Harry vielä palaa iloksemme. 

"Ehkä Bellman on oikeassa,
ehkä likapyykki kannattaa pestä
vasta sitten kun mutavyöry on ohi"



2. Kirjablogissa kehuttu kirjaTietysti. 

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
No ei tuo murhaaja kyllä terve ole.

21. Sankaritarina
No onhan Hole tietysti eräänlainen sankari

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Olen odottanut tätä neljä vuotta

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Vampirismistä en tiedä mitään, kuten ei moni muukaan.
49. Vuoden 2017 uutuuskirja



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Lisää Skyriä

Etsivä löytää!

Kävin tänään lähi-K:ssa ja löytyihän sieltä uusi laktoositon Skyr rahka. Veriappelsiinia oli tarjolla hintaan 1,59 e, kalliimpaa kuin Cittarissa, mutta löytyi sentään hyllystä. Mansikka-banaani rivistö oli tyhjänä, joten suosittuja näyttävät olevan, nämä Skyrit.  Jatkan siis  hopottamista Skyr rahkoista.

Aineosat alkavat jo olla tuttuja: pastöroitu rasvaton maito, veriappelsiini (5%), appelsiini (4%), maissitärkkelys, kasvistiiviste, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), hapatteet.

Mitä kasviksia kasvistiivisteessä on käytetty on taas kerran mysteeri, tosin tuskinpa monikaan tutkii noita sisällysluetteloita yhtä tarkkaan kuin minä. Minua vaan ärsyttää kun en tiedä mitä syön. Ehkä nuo kuitenkin ovat tällaisia "emme halua paljastaa kilpailijoilemme ihan kaikkea" asioita? Kuten "mausteet" aika monessa tuotteessa. 

Skyrin sivuilta löytyi veriappelsiini-banaanismoothie resepti. Voisihan tuota kokeilla:

2 prk Skyr Veriappelsiinia
1 banaani
2-3 dl maitoa 

Minä kyllä suosisin laktoositonta maitojuomaa, kun tuotekin on laktoositon, mutta se lienee ihan kiinni siitä kenelle tuota aikoo tarjota.

Minun suosikkini on edelleen, nimestään huolimatta, tuo Wanhanajan vanilja


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hyvää oli

Edellisestä Buzzauksesta onkin pieni ikuisuus.

Pääsimme testailemaan Babybel juustoja, tai siis lapsukaiseni pääsivät. En osaa sanoa onko Babybel'ejä ollut kaupassa jo pidempäänkin, nyt osuivat silmääni kun kävin Citumarketissa.

Nostalgista, söin näitä vuosikymmeniä sitten, seurustelumme alkuaikoina. Anoppi (tai siis silloin vielä poikaystäväni äiti-tittelillä kulkeva henkilö) toi näitä lapsukaisilleen matkoiltaan ja minullekin tarjottiin "maailman ihanimpia" juustoja.

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen kun kotiin tuli pari pussillista Babybelejä.


Pitihän minun antaa tuon isoimman lapsukaisenkin maistaa näitä. Olivat ihan yhtä hyviä kuin silloin aikoinaan. Hyvä niin.

Lapsille tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun pääsivät maistamaan pikkujuustoja. Kelpasivat enemmän kuin hyvin! Isänsä tyttäriä selvästikin, näitä kun pitää saada lisää. 

Ehdotin että niitä voisi ottaa mukaan naposteltavaksi esimerkiksi tallille. Tai YO-kirjoituksiin, mutta ne tekivät kauppaansa ihan kotonakin. 

Olen kiitollinen että näitä löytyy lisää lähi-Cittarista. Tosin olisihan se matkoille lähteminenkin hauskaa.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kansia

En ole vielä onnistunut löytämään kaupasta noita "puuttuvia" Skyr rahkoja

No, jospa tänään menisin tuohon "isoon kauppaan" tässä Salossa ja katsoisin löytyisikö laktoositonta Skyr veriappelsiinia tai mansikka-banaania. Sitten olisin maistanut kaikkia noita laktoosittomia versioita

Jatkan siis  hopottamista laktoosittomista Skyreistä heti kun saan ne käsiini.

Kotona aloin leikkiä yhden kannen kanssa ja koska olen oppinut, että käytä hampurilaisravintolan ketsuppeja väärin, päätin sitten "suurentaa" myös Skyr kantta. Hyvinhän tuo meni! 


En nyt aio käyttää tuota ruokakulhona, siihen Skyrin oma purkki kelpaa vallan mainiosti, mutta jospa pääsiäisen kunniaksi istuttaisin siihen pääsiäisruohoa?


Näköjään ovat muutkin askarrelleet Skyr kansilla! Tuunausta ja tekeleitä-blogissa on tehty mobile kattoon. Karoliinan kamarissa taas verho.

Jos siis syö muitakin kuin laktoosittomia versioita saa noita kansia vaikka ja minkä värisinä.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Mielensäpahoittaja

Olen lukenut ensimmäisen Mielensäpahoittajan!

En ole aiemmin kokenut mitään suurempaa tarvetta tarttua Tuomas Kyrön kirjoihin, mutta kun kiraston Bestseller-hyllystä löytyi tämä Mielensäpahoittajan Hiihtokirja, päätin että se menee tänä vuonna ilmestyneet kirjat-kohtaan. 
Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin, kun huomasin ettei kirjasta löydy ilmestymisvuotta!

Kyrön kirja oli oikeasti hauska. Vaikka en edes erityisemmin ole hiihdosta innostunut, innostuin kirjasta ja luin sen eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Katsoin jmyös kuvat läpi ja luin jopa epävirallisen Lahti 2017-kisaoppaan. Jopa tällainen "ei-hiihtäjä" onneksi tunnisti kirjan hiihtäjät. Kuten Mietaan. Ja Äiteen. 

Semmoisia äitejä jos olisi maailmassa tänä päivänä,
niin kyllä menisi lasten päähän matematiikka, käytöstavat ja vuorotahtinen hiihto.
Ei pidettäisi liian pieniä vaatteita ja maalattaisi naamaa keskenkasvuisena. 



Sen lisäksi että opin yhtä sun toista hiihtosankareistamme, hymyilin myös Mielensäpahoittajan nykymaailmaa kuvaaville lausahduksille. Eihän tästä Mielensäpahoittajasta voi olla pitämättä!

Mies ei voi olla kahta asiaa samaan aikaan, vaikka nainen voikin, kiukkuinen ja kulta. 



4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Hiihdetään metsässä, se saa luvan kelvata

8. Suomen historiasta kertova kirja
Talviurheiluhistoriasta. Ainakin hieman

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Onko hiihtäminen harrastamista? Vaiko työtä?

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista


21. Sankaritarina
Hiihtosankareita, monta. Saa kelvata

22. Kuvitettu kirja
Kaksiosainen kirja. Ensin luetaan, sitten siirrytään kuvakirjakonseptiin

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Koska kirjassa ei ole ilmestymisvuotta painettuna, se oli bestseller-hyllyssä ja etukannessa oli vuosi 2017, päädyin siihen että näin olisi. Äänikirja on ilmestynyt tänä vuonna, goolasin. Saa kelvata.  

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kolmas ja toistaiseksi paras

Tein löydön kirjastossa!

Olen täysin koukussa Cormoran Strike dekkareihin, joten kun löysin uusimman Robert Galbright'in kirjan Pahan Polku oli ihan pakko napata se mukaan.

Ihastuin J.K.Rowlingin tapaan kirjoittaa jo kun luin Potterit. Petyn pahasti kun luin Paikka Vapaana kirjan. Ensimmäisen Galbraithin kohdalla en tiennyt kenen kirjoittamaa kirjaa kuuntelin, ja olin positiivisesti yllättynyt. Ja nyt olen siis uudestaan Rowling-fani.

Käännöskirja on muuten painettu Suomessa, siitä pisteet Otavalle, ekoenergialla. Kun tämän huomasin, teki melkein mieli lähteä kirjakauppaan ostoksille. Paperi on hieman ohutta, teksti kuultaa hieman läpi, mikä häiritsee minua, mutta lienee ekologisempaa tämäkin?

Pahan Polku (Career of Evil) on kolmas Strikesta kertova kirja. Toki nämä voi lukea ihan missä järjestyksessä vaan, mutta Striken ja hänen sihteerinsä Robinin tarina etenee kirjasta toiseen. Tarinan kannalta sillä ei tosin ole merkitystä. Minä tosin toivoisin pientä romanssia heidän välilleen, mutta tiedän kyllä itsekin, ettei se toimisi. Siis tarinan kannalta. Rowling todella osaa rakentaa mielenkiintoisia hahmoja kirjoihinsa ja rakastan ja inhoan kirjan henkilöitä ihan Rowlingin tahdon mukaisesti.

"Robin Ellacott saa salaperäisen paketin ja järkyttyy: sen sisällä on naisen irti leikattu jalka.Robinin pomo, yksityisetsivä Cormoran Strike, keksii menneisyydestään neljä ihmistä,
jotka voisivat olla paketista vastuussa.
Yksikään näistä neljästä ei kavahda sanoinkuvaamattomia julmuuksia.
Poliisi ei näytä pääsevän oikeille jäljille,
joten Strike ja Robin alkavat itse perehtyä tapaukseen.
Kun sitten tapahtuu lisää hirmutöitä, alkaa aika käydä vähiin."

(Otavan sivulta)

Tuttuun tapaan, kirjan tarina etenee verkkaisesti ja vaikka tarina on karmiva, huomaan nauttivani kirjasta. Dekkarina kirja toki on keskinkertainen, mutta kirjan ihanuus perustuukin pitkälti päähenkilöiden väliseen kemiaan ja yksityiselämään. Cormonarilla on varsin sekava menneisyys, lapsuuden arvet pistävät elämän ja ihmissuhteet koville. Robinin sulhanen taas ei hyväksy Robinin työpaikkavalintaa. Ja sitten pitäisi vielä tuo työpaikka yrittää pitää pystyssä jollakin tavalla, konkurssi häämöttää lähes jokaisen nurkan takana. Maksavia asiakkaita ei kovin montaa ole. Ja tälläkin kertaa Cormoran keskittyy selvittämään rikosta jonka kanssa kukaan, ei varsinkaan poliisit, ole pyytänyt apua.

Kauneutta oli melkein kaikkialla, jos pysähtyi katsomaan,
mutta arjesta selviämisen taistelu sai helposti unohtamaan,
että tämä täysin ilmainen oli tarjolla.



Suosittelen siis kirjoja. Käen kutsu on ensimmäinen sarjassa, Silkkiäistoukka toinen ja nyt siis Pahan polku, tämä viimeisin ja minusta paras. Ja ellette jaksa lukea, on televisiosarjakin luvassa tämän vuoden aikana. Koska se saadaan Suomeen jää nähtäväksi, toivon toki että joku televisiokanavistamme innostuisi. Lasken Ylen varaan, BBC:n sarjat kun tuntuvat kuuluvan lähinnä Ylen tarjontaan. 


2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Ensimmäinen jonka googlasin

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Kuva täältä


20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Cormoran menetti jalkansa Afganistanissa

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Se televisiosarja on siis tulossa

38. Kirjassa mennään naimisiin
Taidan hieman nyt pilata juonta

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
No en nyt varsinaisesti ole suunnitellut, mutta olen halunut lukea.


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Wanhaa

Jatkan  hopottamista laktoosittomista Skyr rahkoista

Tällä kertaa maistoimme Wanhanajan vaniljaa. Minua muuten ärsyttää tuo w:n käyttö sanassa wanha. Tiedän toki että niin aikoinaan kirjoitettiin, mutta kieli on kehittynyt Agricolan ajoista!

Kuten tuossa mango-meloni, niin tämäkin oli makeutettu makeutusaineella. Muutkaan perustiedot eivät ole muuttuneet, lisenssillä valmistettu tuontituote on kyseessä.

Ainesosissa tällä kertaa: pastöroitu rasvaton maito, vesi, kerma (4%), maissitärkkelys, vaniljauute, vaniljansiemen, sitruunamehu, safloritiiviste, luontaiset aromit, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), laktaasientsyymi, hapatteet.

Mielenkiintoista. Ensin käytetään rasvatonta maitoa ja sitten lisätään kermaa? Miksi ihmeessä. Maun takia? Rasvaa tämäkin tuote sisältää 2%, kuten tuo mango-meloni josta jo kerroin mielipiteeni, mutta ei minulle nyt oikein aukea tämä rasvattomuus logiikka kun kermaa lisätään. No, onneksi minun ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään.

Safloritiiviste oli minulle täysin tuntematon aine, jouduin googlailemaan. Värisaflorista löysinkin sitten tietoa. Kyseessä on kasvi, joten se nyt ei kuulostanut kovin pahalta "lisäaineelta".

Noista luontaisista aromeista olen aikaisemminkin muistaakseni avautunut? Majavan perärauhasen eritettä käytetään mm. vaniljantapaisena aineena. Aika monet koiran ja kissan anaalit tyhjentäneenä voin vaan todeta etten edes tajua miten joku on voinut kyseiselle möskälle keksiä mitään käyttöä. Mihinkään. Voisin tietysti kysyä maahantuojalta mitä tuo luontainen aromi tarkalleen ottaen on, mutta taidan jättää väliin. Mitä en tiedä, siitä en ehkä kärsi?

Tällä kertaa muuten kerrotaan että laktaasientsyymiä on käytetty. Se siis pilkkoo laktoosia. Aika oleellinen osa laktoosittomassa tuotteessa, mikäli alkuperäinen raaka-aine ei ollut jo valmiiksi laktoositonta. 

Kun olin purkkia ihaillut riittävän kauan, pääsimme maistamaan: jos tuo edellinen yllätti minut positiivisesti, tämä vei kielen mennessään. Käsittämättömän hyvää, vaikka kuinka yritin olla skeptinen. Tämä vei ajatukseni pashaan ja lähestyvään pääsiäiseen. 

Enkä ollut ainut meidän perheessä: teinit vaativat lisää ja koirat, tapansa mukaan, nuolivat purkin puhtaaksi. 



perjantai 31. maaliskuuta 2017

Meikkipussin pohjalta

Joskus kirja kannattaa lukea loppuun asti!

Tai tässä tapauksessa ainakin kuunnella. Kirjastosta tarttui mukaan Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Ensimmäisen tunnin jälkeen ajattelin jo lopettaa kirjan kuuntelun, se ei minusta oikein päässyt käyntiin. Mutta koska kirjan luvut ovat aakostettu, niin olihan minun pikkuinen pakko kuunnella se, aakoset kun ovat niin lähellä sydäntäni. Onneksi kuuntelin, huomasin enemmän ja enemmän samaistuvani Tyttiin, vaikka emme ihan samanlaisia olekaan. Minulla kun esimerkiksi on huomattavasti perinteisempi perhe kuin mitä Tytillä.

Kaikenlaisista muista perhemalleista puhutaan nykyään eri yhteyksissä paljon,
mutta ei aikuisperheestä.
Minulla on ilo ja murhe kuulua aikuisperheeseen,
jossa meitä on isä ja äiti ja kaksi lasta.
Isä on 76-vuotias, äiti 72-vuotias ja me lapset 48 ja 45.

Mutta koska Tytti on ikäiseni, huomasin samaistuvani moneen Tytin ongelmaan ja ajatukseen. Ja hymyileväni aina vaan enemmän. Jopa kun käsiteltiin hieman ikävämpiä asioita.

Jopa kirjamakumme menee aika hyvin yksiin, mikäli katsotaan sitä Tytin epävirallista listaa. Tyttin virallisella listalla on vain kirjoija joita kehtaa tunnustaa lukevansa, epävirallisella listalla sitten myös kirjat joita luetaan "salaa" koska niitä pitää hävetä. En nyt sinäänsä tajua miksi kirjaa pitäisi hävetä. Minä tunnustan iloisesti lukeneeni esim. 50 Shades of Grey triologian. En nyt ollut erityisen ihastunut niihin, parempiakin kirjoja olen lukenut, mutta tunnustan lukeneeni. Kuten sen Tytin epävirallisella listalla olleen Okalinnutkin. Aikoja sitten. 

Tytti kertoo muuten myös kakapo papukaijoista. En ollut koskaan kuulutkaan niistä. Uhanalaisia lentokyvyttömiä pöllöpapukaijoja. Kaikkea sitä oppiikin, kun kuuntelee kirjoja. 

Listietoa Tieteen Kuvalehdestä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Haatainen on kustannuspäällikkö

13. Kirja "kertoo sinusta"

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
No joogaa Tytti ainakin harrastaa

39. Ikääntymisestä kertova kirja
No, ketoohan se siitäkin


42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja




tiistai 28. maaliskuuta 2017

Hapatettua

On taas aika hopottaa.

Sain siis lahjakortin lempikauppaani ja pyynnön maistella laktoosittomia Skyr rahkoja. Sehän sopii, sana laktoositon saa minut aina innostumaan, tiedän ettei ainakaan ole vatsakipuja luvassa.

Citymarkeitssa Skyr'it olivat tarjouksessa: 0,99 c. Makuvalikoima oli hieman suppea, mutta eiköhän nuo muutkin maut pääse kokeiluun, lähdimme nyt liikkeelle Wanhan ajan vaniljalla ja mango-melonilla. Näistä mango-meloni herätti suoraan sanottuna kauhunsekaisia tunteita, tunnetusti en pidä melonista. Missään muodossa.

Skyrin kannet ovat iloisen värisiä, laktoosittomat tuotteet piileskelevät kaikki sinisten kansien alla. Helppo löytää hyllystä!



Tutustuin hieman purkkiin, ennen maistamista: Makeutettu makeutusaineilla. Ei hyvä. En suosi makeutusaineita, enkä todellakaan pidä niistä lapsilleni tarjoamissa tuotteissa. Vaikka sokeria pyritäänkin nykyään välttää kaikessa, en silti halua tilalle keinotekoisia makeutusaineita.

Skyrin purkissa oli paksulla fontilla tuo makeutusaineiden käyttö, mistä pisteet firmalle. Ei ainakaan jäänyt epäselväksi minulle mitä ostin.

Sisällysluettelo oli sitten aika yllätyksetön:

Pastöroitu rasvaton maito, vesi, mango (5%), kerma (4%), meloni (3%), maissitärkkelys, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), väri (porkkanatiiviste) laktaasientsyymi, hapatteet.

Mikä hieman ihmetytti oli ettei laktoosittomuutta mainittu tuossa listassa, mutta sekin tieto on purkissa hyvin esillä, joten se ei oikeastaan sen enempää häirinnyt minua.

Valmistuttaja islantilainen MS Iceland Dairies, valmistettu Tanskassa. Jahas. Ja sitten Tanskasta tuotu Suomeen. Jos nyt lisensiillä tehdään, miksi ei täällä? Tietysti markkinat ovat suhteellisen pienet, mutta kovin ekologista ei tuo kylmäsäilytystuotteiden rahtaaminen ympäri Eurooppaa ei voi olla.

Hintakin on siihen nähden aika pieni: muovipurkki jossa muovilusikka, rahdattu Suomeen ja myydään 99 centillä. Ei kuulosta kovin kannattavalta.

Purkin kyljessä oli vielä isolla tärkeimmät tiedot:

2% rasvaa. Vähän hiilareita. Ei lisättyä sokeria. Runsaasti proteiinia

Vastaa hyvin aikaamme: paljon proteiineja, vähän "hiilareita" ja rasvaa. Hiilihydraatit ovat siis iso paha susi ja ne kuuluu vaihtaa keinotekoisiin makeutusaineisiin? No, en ehkä ole ihan kohderyhmään kuuluva?

Maistoin siis eilen tuota mango-melonia ja suureksi yllätyksekseni joudun totetamaan: Se on hyvää! Malonin makua en tuosta (onnekseni) erota. Maku oli pehmeä, makea ja miellyttävä. Skyr'in hapattajana käytetään toista bakteerikantaa kuin periteisessä rahkassa, tiesi Wikipedia kertoa, mikä tekee pehmeämmän maun. Uskotaan.

Pikkuisenikin, joka ei tosin ole kovin pieni nykyään, tykkäsi kovasti. Samoin koirat, jotka saivat nuolla purkin.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Koukussa saaristoon

Helmet kirjahaaste saa minut nappaamaan mukaan kirjastosta milloin mitäkin.

Tällä kertaa mukaan tuli mm. Elina Nuortien Kuohu - koukussa saaristoon. Äärettömän kauniita kuvia, osittain otettu niin tutuissa maisemissa.

Elina Nuortie on tehnyt kauniin meriaiheisen valokuvateoksen.
Kuvien painopiste on Espoon, Kemiönsaaren ja Länsi-Turunmaan saaristoissa.
Lisäksi kuvia on itäiseltä Suomenlahdelta, Raaseporin saaristosta, Kustavista,
Raumalta ja Merenkurkusta.
(Teksti täältä)
Kuvien lisäksi kirjassa on ihania tekstejä. Ajatelmia ja sanalistoja. Olen täysin koukussa minäkin. Niin kauniiseen saaristoomme kuin kirjaankin.

Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä eikä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.
Ei raukka tunne rakkautta. 

Jos saatte tämän käsiinne, lukekaa ja ihailkaa ihmeessä. Tarina alkaa pienen tytön ihmetellessä maailmaa laiturilla.
"Pienen  kulkijan askel vie pyöreäkylkiseen veneeseen,
jonka kiiltävään lakkapintaan heijastuu aaltojen ja auringon tanssi.
Alkaa matka merelle-kauan sitten."
Kirja etenee, vuodenaika kerrallaan aina "tähän päivään". Herättäen ajatuksia niin menneistä ajoista kun luonnonsuojelusta ja saaristomme tulevaisuudesta.
"Saariston rauha, meren väsymätön kohina, liitävien lokkien kirkuna,tervan tuoksu, ajopuun harmaa hohde...(Takakansi)

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Ei nyt varsinaisesti kirjablogi, mutta käykää katsomassa kuvia
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
No kyllä! Nyt pitäisi päästä melomaan!
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

22. Kuvitettu kirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

lauantai 18. maaliskuuta 2017

K-kaupastakin saa

Beyond Simply 9 maistiaiset on nyt maisteltu täällä.

Kuten olen aiemmin maininnut, saimme ruoan ilmaiseksi Hopottajat Suosittelukampanjan kautta, ajatuksena että koirat kertovat rehellisen mielipiteensä ruoasta. 

Koirien mielipiteet eivät muuttuneet, Penny ei tähän ihastunut, Wendy ja Teetu söivät kiltisti ruokansa. 

Kuten lupasin, kävin katsomassa saisiko sitä myös K-ryhmän kaupoista. Löytyihän sitä, mutta ei tuota lammasversiota, jota me maistoimme, vaan lohi ja kana löytyi Citymarketista. Hinta 2 kg säkistä 11.55, mikä oli hieman enemmän mitä S-ryhmässä halusivat lammasruoasta. 



keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Viiniä keittiössä

Taas tuli kuuneltua kirja.

Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan Anna Gavaldin Viiniä keittiössä (Je l'aimais). Tämän piti olla kepeä tarina siitä miten mies jättää vaimonsa ja lapsensa toisen takia. Miten koko aihetta voi kuvailla kepeänä?

"Olipa kerran nainen, jonka mies löysi toisen, ja nainen jäi yksin lasten kanssa, ja…
Kyllä, se tavallinen tarina mutta ranskalaista kepeyttä tulvillaan.
Anna Gavalda osuu naulan kantaan. Höyhenenkevyesti ja lämpimästi hän kertoo siitä, kuinka jättäminen on joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta – vai miten päin se oli?"
(Gummeruksen sivulta)

Chloé on jäänyt yksin lastensa kanssa ja appiukkonsa, tai tuleva ex-appi, vie hänet ja lapset mökille. Viinilasien ääressä appiukko ja Chloé ensimmäistä kertaa puhuvat toisilleen kunnolla. Elämä ei aina ehkä ole ollut ihan sitä mitä me toisillemme paljastamme kiiltokuvamaisesti. Ja ehkä elämä olisi ollut erilaista jos olisimme tehneet erilaisia valintoja. Kysymyksiä, joita varmaan kaikki välillä pähkäilevät, mutta en oikeasti tiedä tarvitseeko minun pähkäillä fiktiivisen henkilön elämänvalintoja?

"Minulla on ollut monia vihollisia.
En kehuskele sillä mutten valitakaan, se on minulle herttaisen yhdentekevää.
Mutta ystäviä...Ihmisiä, joiden olisin halunut pitävän minusta?
Niin vähän, niin vähän..."

Tarina on minusta surullinen. Enkä saa siitä kepeää millään. Kaunis tarina ehkä tavallaan, mutta ei ole minun lempikirjojani tämäkään. 



2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Ainakin täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa

19. Yhdenpäivänromaani
Itse asiassa aikaa taitaa kulua hieman yli vuorokausi, mutta koska kukaan ei kerro minulle kellonaikoja sovitaan että on yhdenpäivänromaani

23. Käännöskirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Olisikin tuulen viemä

Pikkutyttönä luin isoäidin kirjahyllystä "Tuulen viemää".

Rakastuin Scarlettiin ja Rhettiin. Vaikka kirja oli varsinainen tiiliskivi, luin sen muutamassa päivässä. Kun "Scarlett" ilmestyi, pitihän sekin lukea, vaikka petyinkin karvaasti. Nyt sitten löysin kirjaston Helmet-lukuhaastepöydältä Donald McCaig'in "Rhett"-kirjan (Rhett Butler's People). Sitä ehdotettiin kohtaan: Kirjassa on monta kertojaa. 

Kuvittelin saavani lukea tarinan Rhettin näkökulmasta mutta väärssä olin. En oikein tiedä kenen näkökulmasta samaa tarinaa kerrotaan, mutta en missään vaiheessa innostunut tarinasta. Lähinnä ärsyynnyin. Kirja on huono. En oikein keksi muuta sanottavaa. En oikein tunnista tarinaa, eikä se edes mitenkään erityisesti ole Rhettin tarina vaan outoa sekamelskaa jossa ei ole päätä eikä häntää.

583 sivua täyttää Tuulen Viemää hengen tiiliskivenä, mutta tarinan kertojana McCaig ei minua vakuuta. 


6. Kirjassa on monta kertojaa

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
No onhan tässä selävsti toinen teos inspiroinut.

23. Käännöskirja

26. Sukutarina

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi

38. Kirjassa mennään naimisiin



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...