Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 4. joulukuuta 2015

C niin kuin...


Aakkosissa on vuorossa C. 

Casablancaa (1942) ehdotettiin, kaksi suurta B:tä: Bergman ja Bogart, mutta ei lempielokuviani siitä huolimatta. Ei myöskään Citizen Kane (1941) saanut minun ääntäni, vaikka molemmat hienoja klassikoita ovatkin. 

Chicagosta (2002) minun olisi pitänyt tykätä, olen musikaalien ystävä, mutta jostakin syystä tämä ei oikein koskettanut. Ehkä yksi syy on Zellweger, josta en vaan pidä, lienee Bridget Jones syynä? Tosin Renée teki minuun vaikutuksen elokuvassa, ei hän ehkä ihan toivoton näyttelijä olekaan?




Nuori Cruise sai Coctailillekin (1988) äänen. Nuori Cruise oli suloinen, elokuva ei edes keskinkertainen. Mutta ehkäpä sitä ei katsotakaan muusta syystä kuin Cruisen takia? 

Oma valintani, ei ehkä ole sen kummoisempi elokuva, mutta Nicholas Cage Con Airissa (1997) on loistava! Ja onhan siinäkin kaksi c:tä: Cage ja Con Air. Kuka ikinä kirjoittikaan dialogit tuohon elokuvaan on jonkin asteen nero! 

"Define irony.
Bunch of idiots dancing on a plane to a song made famous by a band that died in a plane crash."


Kaikki edellä mainitut tekevät elokuvasta hyvän. Ainakin minun mielestäni.

Lapset maistelevat tänään tummasuklaalla kuorrutettuja mansikoita ja mieheni tällaista. Sitten kun avaavat päivän "luukut"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...