Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ruoka-aakkoset: P


Ystäväni tekee mielettömän hyvää Pavlovaa, joten ehdotin hänelle joulupavlovaa. Pavlova on saanut nimensä balettitanssija Anna Pavlovan mukaan ja on alunperin kehitetty kuulema Uudessa-Seelannissa. Ihanan kansainvälinen jouluruoka siis. Pavlova kun taitaa olla kotoisin naapurista.

Piparkakuilla on vakituinen paikka aika monessa joulupöydässä ja on varmaan lähes kaikkien lasten suosiossa, ainakin kun pipareita pitäisi leipoa. Taikina on herkkua ja muotin valinta on tiedettä. Ainakin meillä. 

Pasteijat eivät kuulu joulupöytäämme, ruokaa on muutenkin niin runsaasti. Mutta kinkunjämistä voisi hyvinkin tehdä pasteijoita.

Oma P:ni on patee, kala sellainen. Oikeastaan kyseessä ei ole varsinainen patee, vaikka sellaiseksi sitä kutsunkin. Tuote on  hyydyke. Niin tai näin, se on hyvää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...