L osottautui helpoksi kirjaimeksi!
Oma valintani oli lempilaatikkoni eli lanttulaatikko. Itse asiassa se on ainut laatikko jota syön jouluna. Olen jo kalapöydän jälkeen ähkyssä, joten kinkku ja laatikot ovat jo hieman liikaa, varsinkin kun tiedän että jälkiruokaakin on tulossa.
Lipeäkalaa en syö. En ole tietääkseni edes maistanut, tai sitten olen moisen kauhuuden sulkenut muististani. Ehkä isäni markkinointi teki tehtävänsä? Myrkkyliemessä kypsytettyä, kuivattua turskaa. Ja tämän limaköntsän kanssa tarjotaan maitokastiketta. Ja päälle hieman pippuria että myrkyn maku peittyy. Se kuulkaas tekee vaikutuksen pikkutyttöön!
Liköörikonvehdit sen sijaan ovat herkkua. Niitä oli "aina" mummilassa tarjolla, suosikkini olivat vihreät, eli punssikarkit. Punaisista tykkäsin kauniin paperinsa takia. Muut saivat olla. Koska nuo kuuluvat mummin lehtilautaselle tarjottavaksi, en ole moisia herkkuja syönyt reiluun 13 vuoteen.
Lusikkaleivät. Näitä en ole tehnyt tai syönyt yläasteen jälkeen. Silloin teimme niitä kotitaloudessa. Ehkäpä juurikin siitä syystä en pahemmin välitä koko tuotteesta.
Kuten jo aiemmin totesin, leipomoharjoittelusta jäi traumoja. En tykkää leivoksista, ainakaan sellaisita joita teimme leipomossa.
Lussekatter eli luciapullat kuuluvat joulukuun 13. eli lucianpäivän kahvin kanssa nautittavaksi. Mausteena pullassa käytetään sahramia ja muodoltaankin pulla on erikoinen: ns. julgalt. Nyt täytyy tunnustaa etten tiedä tarkoittaako galt tässä tapauksessa karjua vaiko takkirautaa. Kumpikaan ajatus ei oikein aukea minulle.
Lohesta puhuinkin jo A:n kohdalla.
 |
| Kuva: Wikipedia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti