Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulun tehtävälista (6.12)

Päivän tehtävä on nostaa lippu.

Aiemmin sain lipputankoomme valot itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta nykyään se ei olekaan vuoden viimeinen virallinen liputuspäivä. 8.12 vietetään vielä Jean Sibeliuksen päivää. Ei niin, etten soisi Sibbelle omaa päivää, mutta eikö se nyt olisi voinut olla joku toinen päivä? Ymmärrän että kyseessä on herran syntymäpäivä, mutta silti. Minusta oli hienoa lopettaa vuoden liputukset itsenäisyyspäivään.

Illalla sytytän sitten ne kynttilät ja istahdan jossakin vaiheessa television ääreen ihailemaan, tai kauhistelemaan, pukuloistoa.

Istun siis kynttilöiden läheisyydessä, valvomassa niitä. Ja huolehdin että verhot ovat kaukana liekeistä. Alkusammutusvälineet nyt eivät ole ihan käden ulottuvilla, mutta täytyy sanoa että se on minusta jo hieman hätävarjelun liiottelua, mutta eihän sitä tietenkään koskaan tiedä...

Muistakaa olla varovaisia niiden kynttilöiden kanssa! Joka vuosi noita ikäviä uutisia saa lukea ja liian usein on kyseessä kynttilästä lähtenyt tulipalo.

Rauhallista ja turvallista itsenäisyyspäivää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...