Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tuliainen

Ystäväni kävi Amsterdamissa.

Itseltäni on tuo kanavakaupunki jäänyt kokematta, kaipa sinnekin pitäisi joskus ehtiä. Ystäväni oli kuitenkin kierrellyt ja kaarrellut kaupungissa ja löytänyt minulle tuliaisen.

En edes tiennyt että joulupallojakin voi keräillä, mutta nyt olen sitten oppinut tämänkin asian. Tai mikä muu kuin keräilijät selittäisi joulupallon syyskuussa kaupassa?

Pitääkin alkaa ihmetellä ulkomailla kauppoja hieman tarkemmin. Koskaan eivät ole pallot osuneet silmiini, vaikka aika monessa tuliaiskaupassa onkin ulkomailla tullut käytyä. Sormustimia ja suolasirottimia on ollut. Avaimenperiä ja jääkaappimagneettejakin on nähty. Muttei palloja.

Kuuseen tämä ekopukki päätyy, kunhan kuusi saadan sisälle. Siihen saakka saa majailla tuossa pesälaatikossaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...