Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Ruoka-aakkoset: H


Halloumia ehdoteltiin. Paistettuna se onkin herkkua. Grillattunakin kelpaa tässä perheessä.

Juustolinjalla olen täälläkin, tosin homejuustolinjalla. Valkohomeesta pidän kovasti, sini-, viher- ja punahomeet eivät oikein iske. Ja homehtunutta juustoa en suostu syömään. Sellaistakin on joskus jääkaapista löytynyt. Tiesittekö muuten että homejuustojen homeet ovat penicillium-suvun homeita? Läheistä sukua siis eräälle lääkkeelle. Joulupöydässämme on aina silloin tällöin juustojakin, tosin kukaan ei jaksa niitä syödä.

Yhden poikkeuksen teen sinihomeen kohdalla. Aurajuusto-piparkakkukierteet ovat ihania!

Tuli toki muitakin ehdotuksia. Hunaja. Sitä käytän appelsiinigraavattuun loheen. Muuten en ole mikään hunajan ystävä, terveellistä tai ei. Mieheni sen sijaan rakastaa hunajaa, hänelle sitä pitää aina olla kotona. Hänen isoisänsä kasvatti mehiläisiä, joten hunajan äklömakeaan makuun tottui varmaan jo pikkupoikana?

Hiivaleipä on aina hyvää, mutta joulupöydässä suosin noita tummempia leipiä.

Jouluhauki on minulle tuntematon kala. Miten se tulisi valmistaa? Pikkutyttönä säin usein keitettyä haukea munakastikkeen kera, mutta jouluhaukea en ole koskaan maistanut. Aukko sivistyksessä selvästikin.

Hauki asuu vedessä ja on kala...parempaa ei tähän hätään löytynyt



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...