Olen siis saanut etusetelin lähikaupassa käytettäväksi ja sain hakea Myllyn Paras Voitaikinataskuja pakastekaapista. Paketin (10 kpl) hinta oli reilu 3 e. Kyseessä on raakapakaste jota pitää paistaa 15 min 225 asteisessa uunissa.
Tuote on pakattu pahvilaatikkoon, joka on kääritty jonkinlaiseen kelmuun ja se sitten siirretty seuraavaan pahvilaatikkoon. En nyt ole ihan vakuuttunut tästä pakkausmateriaalin määrästä, voitaikinalevyt pärjäävät hyvin ihan siinä muovikäärössänsä, mutta ehkäpä nämä palaset olisivat muusia pehmeässä paketissa? Tässä pakkauksessa ne kuitenkin hölskyvät iloisesti, mikä ei ehkä kauppakassissa kuljetettavalle tuotteelle on hyvä ominaisuus?
Hieman skeptinen olen ajatukseen että pelkät voitaikinalevyt eivät riitä vaan pitää olla valmiita taskuja tarjolla, mutta ainahan näitä voi kokeilla. Koska kyseessä on voista leivottu tuote joudun tyytymään vähälaktoosiseen (0,341 g/ 100 g) vaihtoehtoon.
Avainlippu on pakkauksen reunassa, mistä valtavasti lisäpisteitä, oletteko huomanneet miten hankalaa on tänä päivänä löytää kotimaassa leivottua leipää?
Tuote sisältää: Vehnäjauhoa, voita (maidosta) 34 %, vettä, suolaa, happamuudensäätöainetta (E334)
Tuo e-koodi on L-viinihappoa, mm. viinirypäleistä löytyy samaa ainetta. Mistä tuli mieleeni että viinirypäleitäkin voi käyttää täyttämiseen. Tällä kertaa päätin kuitenkin täyttää taskut periaatteella: katsotaan mitä kaapsita löytyy. Osittain sen takia että voisin kuvitella pitäväni tällaisia yllätysvieraita varten vierasvarana. Eikä silloin ehdi kauppaan hakemaan mitään.
Koska olimme testauspäivänä vain perheen voimin maistelemassa, päädyin puolittamaan levyt: 5 suolaista taskua, 5 makeaa.
Voitelin taskut kananmunalla ja suolaisten pintaan ripottelin erilaisia pippureita
Makea versio sai pintaansa suklaan makuista tomusokeria. Siihen teepallo, vai mikä tuon työkalun nimi sitten onkaan, on oivallinen apu! Pallo auki ja sillä nappaa paketista sokeria. Sitten vaan ravistellaan sokeria leivonnaisen pintaan. Huomattavasti helpompaa kuin siivilän käyttäminen.
Seurasin ohjeita, kerrankin todella tarkkaan, mutta nämä ei kyllä minusta nousseet yhtä hienosti kuin perinteiset Myllyn Paras voitaikinalevyt. Tunnustan kyllä että näiden halkaiseminen onnistui lähes ajatuksen voimalla, veistä ei tarvinnut edes näyttää näille. Mutta eipä sen voitaikinapalasenkaan halkaiseminen ole kovin vaikeata.
Suolaisten taskujen sisään pistin Koskenlaskija Viherpippurisiivuja sulaamaan ja makeat saivat sisällensä pari palaa Pätkistä. Ja sitten saivat jäähtyä.
Suolasiin lisäsin vielä hieman jäävuorisalaattia ja kylmäsavulohta.
Makeat saivat sisällensä banaania ja nokareen "Den gamle fabrik":n appelsiinimarmeladia.
Loppuarvio: hyviä ja helppoja käyttää, mutta ei ole minun tuotteeni. Olin suoraan sanottuna hieman pettynyt siihen miten huonosti nuo kohosivat ja jatkossa käytän entiseen malliin perinteistä voitaikinalevyä. Vaikka valmistaja on sama niin mielikuvani perinteisestä taikinasta on paljon parempi.
Perheeni antoi täydet pisteet, tykkäsivät kovasti ja ovat valmiita syömään vaikka joka ilta näitä iltapalaksi. Toki saavat, mutta perinteisistä levyistä tehtynä.
En väitä ettenkö voisi uudestaan tällaisiakin taskuja täyttää, jos paketti ilmestyy eteeni, mutta aktiivisesti en näitä jatkossa kaupasta etsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti