Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mikä helmi

Ystävät ovat kullan kalliita!

Ystäväni päätti että meidän oli aika tavata. Hän oli aivan oikeassa. Jostakin syystä emme tapaa ollenkaan riittävän usein, vaikka ei välimatka ole kovinkaan pitkä. Kalenterit vaan niin täynnä kaikenlaista, olevinaan tärkeää. Nyt kuitenkin onnistuimme varmaan hetken yhteistä aikaa, vaikka minä melkein onnistuin pilaamaan tapaamisemme. Onneksi luottoystävä joustaa. 

Siispä hän vei minut syömään brunssia Kahvila Peroba:n, heti kun olin saanut aikatauluni sovitettua jonkinlaiseen kuosiin. Mitä aarteita kotikaupungista voikaan löytyä! Keskellä kerrostalomaisemaa seisoo ihana, punainen huvila, Villa Ylänne. Ystävä tiesi kertoa että talo on madollisesti Eliel Saarisen suunnittelema. Oli tai ei, ihan uskomaton helmi keskellä kaupunkia!

Kuva kuistilta: Ystävä
Päätime istua huoneessa jossa oli vihreä kaakeliuuni. Ja sitten nautin loistavasta ruoasta ja vielä paremmasta seurasta!

Ruoka oli pitkälti laktoositonta ja gluteenitonta. Se jo on hemmottelua, ettei tarvitse koko ajan pyytää: olisiko teillä...

Kuva: Ystävä
Teevalikoima oli Nordqvistin, mitään perusliptonia ei näkynyt mailla halmeilla. Minäkin innostuin juomaan kaksi kupillista teetä. Ja astiat Arabiaa. Vaikka Arabian lautaset taidetaan tehdä Thaimaassa nykyisin, niin koen ne sentään jotenkin kotimaisiksi. Eipä nuo Pentikinkään pytyt ja kipot sen kotimaisempia ole. Ikävä kyllä.

Samsungilla napsastu


Mutta palataan ruokaan, sillä se on sen arvoista! Savulohi-perunasalaatti oli ehdoton suosikkini! Kaunista ja hyvää. Perunoista oli meloniraudalla (?) tehty pieniä palloja, joten vaivaa oli nähty myös ulkonäön eteen. Ja jälkiruokapöydässä oleva täytekakku vei kielen mennessään. Toki muutakin oli tarjolla, ruokalisto löytyy kahvilan kotisivuilta, mutta nuo olivat ehdottomat suosikkini. 


Viereinen huone, kuva: Ystävä
Olisi tuolla lounastakin tarjolla, valitettavasti työpaikkani ei ole kotikaupungissani, tosin tuolla voisi lounastauko kyllä venähtää todella pitkäksi.  Jo yksityiskohtien ihaileminen vei oman aikansa, vai mitä mieltä olette naistenhuoneen ovesta?

kuva: Ystävä
Pitihän siinäkin huoneessa piipahtaa, nenä kaipaa aina hieman puuteria, lattiaa olisin voinut ihailla pidempäänkin.

Samsungilla tämäkin on otettu

Ystävälle kiitos, niin seurasta kuin elämyksestä. Ja jos joskus liikutte Espoossa brunssiaikaan: Suosittelen Perobaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...