Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Näkee punaista

Onneksi lupaukset on tehty rikottavaksi.

Tai no, en oikeastaan ole rikkonut yhtikäs mitään, sillä lupasin itselleni että tänä vuonna en osta yhtään siementä vaan käytän noita "kaappiin jääneitä" ja ostan kesäkukat valmiina taimina.

Sain äidiltä mansikansiemeniä. Ja lahja oli enemmän kuin tervetullut, uskokaa pois. Ja koska sain siemenet lahjana en ole ostanut niitä, eli lupaus pidetty. Ikkunalaudalla on siis "minikasvihuone" ja odotan innolla mansikantaimia. Kunhan hieman kasvavat ja sää toivonmukaan hieman lämpenee, pääsevät mansikkani ulos kasvihuonehyllykköön. 

Ja siitä sitten lähtee mansikkamaani uuteen kukoistukseen. Sano hän joka katselee innoissaan ikkunalaudalla komeilevaa multakasaa. Viime vuoden "monivärimansikoista" ei tullut mitään. Toivottavasti onni on myötä tällä kertaa.




2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...