Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Päivä 9

Päivä mennyt...

...koskaan ei palaa. Mutta se nyt tuskin oli tämän postauksen tarkoituksena?

Minulla on vain suuren suuri ongelma. Olen ajastanut nämä haastevastaukseni eikä minulla ole harmainta hajuakaan siitä mitä olen tänään tehnyt, kun kirjoitan tätä reilu viikko sitten. Tuosta lauseesta tuli aivan sairas, mutta ehkäpä ymmärrätte mitä ajan takaa?

No, voinhan ehkä arvailla mitä olisin voinut tehdä tänään. 

Suunnitelmissa on ainakin osallistua tällaiselle retkelle. Se nyt ei varmaan ketään ystävääni hämmästytä, lapset tosin ovat sitä mieltä että onko todellakin ihan pakko mennä? Mutta uskoisin että hekin nauttivat, sen verran erilaiset maisemat on luvassa. Ja melontahan lajina on molemmille tuttu. 


Tai sitten olemme käynneet shoppailemassa, sekin on suunnitelmissa. Ja hieronta ynnä muut hemmotteluhoidotkin ovat toivelistalla. 

Uskon kuitenkin että olemme nauttineet päivästämme. Ehkäpä olemme saaneet ex-uimarimme, molemmat, houkuteltua hotellin altaaseen?

Kuvat Aurinkomatkat

Ja illan pimetessä istumme taatusti majamme ulkopuolella kuuntelemassa "gekkoruoan laulua".
Hyvä päivä, sen lupaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...