Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ne tulivat!

Postilaatikossa oli tänään pehmeä kuori.

Joku ystävällinen henkilö oli kirjoittanut kuoreen pätkän "jingle bells'iä", Jingle Bells oli muuten ensimmäisen shelttini sisko. Nimensä puolesta meillä asunut oli kyllä se väärä sisko, mutta muuten Lulu oli kertakaikkisen täydellinen. Mutta palataanpa kuoreen.

Avattuani löysin sisältä pienen märehtijän sekä oudon viestin: 


Siis mitä? Joulua protestoiva ystävä? Eihän minulla sellaisia ole. Käänsin kuorta: postileimattu pääkaupungissamme. Mielenkiintoista. Ystävälista on nopeasti läpikäyty, se mahtuu nimittäin Nokian muistiin, mutta eipä sielläkään ole joulua protestoivia. Katsoin ihan kohdasta P.

Minulla on kyllä yksi ystävä joka väittää protestoivansa joulua, mutta hän on ainoa ihminen, siskoni ja itseni lisäksi, jonka tiedän pitävän joulukoristeita esillä vuoden ympäri. Eihän sellainen ihminen voi protestoida joulua joka viettää sitä joka päivä. Eihän?

Tai sitten tuo ihana ystäväni pitää niitä joulukoristeita esillä vain siksi että tuntisin itseni tervetulleeksi hänen luoksensa. Teki oikein punaisen keittiönkin ihan vaan minua varten. Voikohan parempaa ystävää sitten ollakaan?

Kiitos ystävä lahjasti, se kruunasi muutenkin kivan päivän!

Kävin päivällä kaupassa ja päädyin ostamaan siian jouluksi. Sain sen fileroitua ja nyt joulukalat ovat pakkasessa tappamassa heisimatojaan.

Kaupasta tarttui myös matkaan mukaan Arabian uudet kausimukit. Ja kun nyt kerran mukit tuli hankittua niin kävin sitten siinä A kaupassakin. Loistavaa palvelua! Kysyin kassalla istuneelta henkilöltä joko glögit ovat esillä? 
- Ovathan ne.
-Loistavaa, onko Blossan uutta?
-On, ja muutama muukin uutuus.

Siispä kassin kanssa kauppaan sisälle. Lähes törmäsin seuraavaan myyjään joka kysyi voiko auttaa.

-Glögiä etsin...

Magneetin tavoin pullot olivat vetäneet puoleensa, olin juurikin oikean hyllykön kohdalla.

-Mitä glögiä tahtoisit?
-Blossaa.
-Kas tässä, ja vieressä olisi sitten Loimun vuosikerta. 
-Ai, sekin on ilmestynyt, eivät markkinoi ollenkaan yhtä hyvin kuin naapurimaalaiset.
-Niin, joo, mutta onhan Blossakin nykyään kotimainen, Altian omistama...meillä olisi kanssa suklaa-appelsiinia...
-Suklaata? Missä?

 Raahasin kassini ja kolme pulloa kassalle jossa äskeinen myyjä totesi:

-Unohdit sen whiskyn makuisen.
-Kädet loppuivat kesken...onneksi sesonkia riittää.
-Totta sekin. Toivottavasti tuohon suklaan makuiseen ei ole lisätty liikaa neilikkaa...

Lupasin palata kertomaan oliko.

Kippari totesi puhelimessa, oli nimittäin ihan pakko soittaa ja kertoa että sain glögiä ostettua: Hienoa, sitähän onkin vain yhdeksi eliniäksi kotona entuudestaan. 

No niinpä, onhan meitä sentään kaksi aikuista talossa! Ja kaksi alaikäistä jotka juovat sitten noita plop-kaupasta hankittuja. Joten neljäksi eliniäksi on siis tarvetta.

Palstetaan nyt sitten jotakin näistä ennen maistiaisia: 
Blossa -13 on Alkon mukaan ruusunmarjainen. En ole ihan vakuuttunut ajatuksesta. Pullo on minusta ruma, mutta idea kai on viedä ajatukset Taalainmaalle?
Loimun pullo taas tuo mieleeni Arabian Taikametsän. Makuna kuningatar, eli mustikka vadelma. Lupaavaa.
Lumoava on sitten se appelsiini-suklaa punaviiniglögi. Täytyy tunnustaa että olen hieman skeptinen. Mutta suklaa ei koskaan voi olla väärin. Paitsi oluessa joka on aina väärin. Jopa suklaan kanssa. 

2 kommenttia:

  1. Jag borde lära mig finska. För Google translate fattar ingenting om glögg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Google translate borde lära sig svenska?
      Tja, Lumoava är apelsin-choklad, Loimus smak är Drottning (blåbär-hallon) och Blossa vet du ju allt om :) Alko säger att den smakar nypon...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...