Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Lainan päivä

Tänään on kirjastojen teemapäivä.

En tosin ehtinyt kirjastoon tänään, mutta olen kyseisen laitoksen suurkuluttaja. Muistan lapsuuteni kirjastot joihin tultiin hiljaa hiipien ja nöyränä vietiin kirja tädille "leimattavaksi". Kirjastotäti sitten työnsi kirjan takakannessa olevaan taskuun lapun johon oli leimattu erääntymispäivä. Tämän jälkeen täti "kuvasi" kirjan taskun ja erääntymispäiväkortin. Ja kirja palautettiin ajoissa samaiselle tiskille. Joskus harvoin kirjastossa oli satutuokio. Se oli juhlaa!

Nykypäivän kirjastot ovat varsinaisia viihdekeskuksia. On lastennurkkaa, chillailuhuonetta, internetnurkkauksia, lukupiiriä, pelikerhoja, elokuvapäiviä...Lainata saa kirjojen lisäksi, X-box-pelejä, tauluja, dvd-elokuvia, asioita joista en lapsena edes nähnyt unta! Kirjat saa itse kuitata ulos lukulaitteen kautta ja palautetaan liukuhihnan avulla. Mahdolliset sakot maksetaan sitten vuoronumerolla jonottaen infopisteeseen. Kaukana on aika jolloin täti antoi paheksuvan katseen kun anteeksipyydellen palautin kirjan päivän myöhässä. Ja jonossa takanaolevien polttavat katseet iskivät niskaan. Tosin, eipä nuo lainat nykyään juurikaan vanhene. Pari päivää ennen eräpäivää kilahtaa sähköpostiin muistutus ja kirjan voi uusia netissä, ei tarvitse raahautua kirjastoon kysymään olisikohan mahdollista saada lainata kirja uudestaan.

Kaukana on myös aika kun kirjastossa piti olla hiljaa. Hyvä että kengät jalassa uskalsi kävellä. Nykyään kirjastosta löytyy jopa kännykoppi, joskin toivomus olisi että puhelimet ovat äänettömällä kirjastovierailun ajan.

Katsoin äsken että minulla on 5 äänikirjaa lainassa, lapsillani pino kirjoja. Aikamoista luksusta kun ei tarvitse jokaista kirjaa omistaa itse, voi kipasta kirjastosta hakemassa. Suosittelen tutustumista tuohon verovaroillamme kustannettuun luksuspaikkaan. Voitte yllättyä iloisesti jos olette viimeksi vierailleet niissä pimeissä, pölyltähaisevissa käytävissä. Nykykirjaston löytää kauppakeskuksen yläkerrasta. Ainakin kotikaupungissani.

Nautinnollista Lainan päivää!

2 kommenttia:

  1. Palautin tänään huomenna erääntyvät kirjat. Lapsena sain leikkiä kirjastontätiä ja etsiä niitä eräpäiväkortteja kirjan taskuun laitettavaksi. Se oli mielipuuhaani. Meillä oli kirjastoon 60 metrin matka ja siellä tuli käytyä monesti viikossa. Äiti piti siellä satutunteja joskus ja isä oli kirjailijavieraana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, olet saanut olla kirjastotätinä (kade!)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...