Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 11. helmikuuta 2013

11-2

"Hätäkeskuksen kaikki linjat ovat varattuina..."

Tänään vietämme 112-päivää eli kansallista hätäkeskuspäivää.  112:ssa tehdään upeaa työtä, varmaankin kovan paineen alla. Siksi en oikeasti käsitä että tuo on ainut paikka minne voi soittaa viikonloppuisin ja iltaisin jos tarvitsee apua. Ymmärtäkää nyt oikein, toki on tärkeä saada ilmoittaa varastetusta polkupyörästä tai löytyneestä koirasta, mutta ehkäpä tällaisille asioille voisi olla joku päivystävä numero johon voisi ilmoittaa ei henkeä uhkaavista asioista? 

Tunnustan että kieltäydyin soittamasta 112 kun löysin koiran ja otin sen kotiimme. Ihan taatusti omistajalla oli hätä, mutta koiralla ei. Sen sijaan joku muu ehkä oli saanut samaan aikaan sydänkohtauksen ja tarvitsi oikeasti apua. Voin kokemuksesta kertoa että se 3 minuttia kun jonottaa Hätäkeskukseen tuntuu elämän pisimmiltä minuuteilta. Varsinkin jos apua tarvitseva on joku itselle läheinen. Jos syy siihen että silloin jonotan on jonkun varastettu käsilaukku niin... Jeps, en ymmärrä. Hätäkeskukseen kuuluu päästä läpi heti!  Tylsää se taukomusiikin kuuntelu on soittaessa vakuutusyhtiöönkin, mutta silloin ei ole henki kyseessä. Korkeintaan vesivahinko. Ja hieman minua oikeasti huolestuttaa että sen ainoan kerran kun olen soittanut vakuutusyhtiön päivystykseen puheluun vastattiin välittömästi. 112ta olen valitettavasti kuullut useampaan otteeseen että niin ei ole tapaus. Kerran jopa kohtalokkain seurauksin. Lööpit eivät taatusti siinä vaiheessa lohduta omaisia. 

En myöskään ymmärrä näitä pilapuheluita 112. Eikö ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? 870 000 turhaa puhelua hätäkeskukseen vuodessa on käsittämätön määrä! Se on yli 2000 puhelua päivässä. Lähes 100 tunnissa! Ja tässä ei ymmärtääkseni ole mukana nämä "ylitin puhelusaldoni, yhdistäisitkö äidin numeroon?" puhelut. 

Ihan saman tasoisia tarinoita sai tosin itsekin kuulla opiskeluvuosina päivystyspuhelimeen vastatessa. Varsinkin ravitsemuslaitosten suljettua ovensa alkoi kaiken maailman virkistyneiden ihmisten soitot. Yksi tahtoi tilata taksin, toinen oli lyönyt vetoa kaverinsa kanssa. Ei siinä päivystävän kandin yöunet olleet minkään arvoiset. Nuokin puhelut toki tukki linjat, mutta yhtä vakavasta asiasta ei kuitenkaan ollut kyseessä kuin 112 linjojen tukkimisessa. 

Se koira muuten löysi kotiin naamakirjaystävien avulla 4 tuntia myöhemmin! Ihan ilman 112 apua. 

Soitin 112 aika äskettäin, alla olevan tilanteen takia. 

"...odottakaa sulkematta puhelua" Odotinhan minä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...