Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Paukkukoot pakkanen

Tulihan se talvi sieltä...taas.

Toisen kerran tänä vuonna olen ollut hieman huolissani tuolla tiellä. Edellisen kerran kun liukastelin kesärenkailla lumisateessa, tänään lähinnä puuttuvan näkyvyyden vuoksi. Muutenhan tuo ajokeli oli talvinen, mutta tuisku ja pyry sekoittivat aika pahasti maisemat. Tai ehkäpä lähinnä hävittivät kaistat moottoritieltä. Välillä ihmettelin olenkohan menossa Turun suuntaan Helsinkiin vievällä kaistalla. En sentään, mutta hieman haastellinen tuo keli oli. Viime kerrallakin ajokeli oli talvinen, mutta varustus aivan väärä silloin. Nyt oli sentään nastat renkaissa.

Pakkanenkin on muuttunut purevaksi päivän mittaan, suorastaan sormet jäätyivät kun siirsin ostokseni kärrystä autooni. Ja siitä se ajatus sitten lähti... vai miten he siinä mainoksessa sanovatkaan?

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti ja olin jo aikoja sitten päättänyt että pihakynttelikkö olisi kaunis. Kun nyt nuo pakkasetkin osuivat kohdalle niin pakkohan tätä on yrittää: jäästä tehty adventtikynttelikkö!

Otin tyhjän maitotetran ja teippasin sen "pystypään" litteäksi. Pitkälle sivulle 4 reikkää ja kolmeen niistä kynttilät seisomaan. Neljännestä kaadoin vettä purkkiini. Sitten se neljäskin kynttilä paikalleen ja eikun ulos pakkaseen. Sunnuntaihin mennessä pitäisi jäätyä. Sitten vaan revin tuon maitopurkkini pois ja sytytän sen ensimmäisen kynttilä. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...