Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Y niin kuin ystävät


Ystävät

Ystävät ovat niin korvaamattomia, että eihän tätä edes tarvitse selittää?

Silloin joskus aikoinaan, kun muutimme yhteen tulevan mieheni kanssa, tarjosimme jouluglögiä aaton aattona periaatteella: avoimet ovet. Siihen aikaan 42 neliöön pystyi ahtaamaan loputtomasti ihmisiä. Nykyään tilaa olisi hieman enemmän, mutta ysävienkin aika on kortilla, joten perinne jossakin vaiheessa vaan loppui. Pitäisiköhän yrittää elvytellä, silläkin uhalla että juon litratolkulla glögiä itse? En vaan kyllä tiedä mihin rakoon sen saisi tungettua, lasten rajoittavien aikataulujen takia, mutta oikeasti...!

Siirrytään teidän ehdotuksiinne ennen kuin muutun liian nostalgiseksi:

Yösyöminen

Aivan loistava ehdotus! Onkohan mikään muu aika vuodesta niin jääkaapilla käymisen kulta-aikaa kuin joulu? Tummaa joululimppua jonka päässe sinappia, siihen päälle kinkkua ja sen päälle vielä suolakurkkua. Tai jos ei jaksa jääkaapille saakka niin pöydällä on pähkinöitä.
Tästä sitten seuraa se toinen ehdotus:

Ylensyöminen

Tämä taas on se vähemmän mukava puoli joulussa. Voi kunpa oppisin...

Yhdessä oleminen

Se on sitä joulua, ihan oikeasti. Se ja sama mitä ruokaa tarjotaan, onko pölyt pyyhitty ja löytyikö sitä kuusta lainkaan huoneen nurkkaan. Missä perheeni on, siellä on joulu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...