Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 6. lokakuuta 2012

J niin kuin joulukuusi



Joulukuusi

Vaikka tämä onkin aika itsestään selvä valinta niin se oli vaan pakko laittaa tänne. Minä tarvitsen ihan ihka aidon kotimaisen joulukuusen olohuoneeseen. Siitä kuuluu varista havuja matoille ja sohvaan ja mieluiten vielä perunakattilaankin. Herra on tietysti ihan eri mieltä. Meillä olisi jopa olemassa tekokuusi. Ei aavistustakaan minne se on tungettu, tuskinpa ainakaan sinne minne ehdotin että sen voisi tunkea. Siinä tapauksessa meillä olisi tähden sijaan herra latvassa istumassa.

Mikään ei voita sitä tuoksua aaton aattona kun kylmä kuusi otetaan sisälle. Pakkasen ja havun ihana yhdistelmä ja seassa vielä hitunen pihkaa. Mikään Chanelin numeroista ei voita sitä. Eikä sitä mistään ilmanraikastuspurkistakaan saa. Ne haisevat. 

Joten: aito kuusi, havuineen kaikkineen. 

Joulupukki

kaksikin ääntä pukille, kuten kuusellenikin. Pukki tulee meille, joka joulu. Onneksi on vielä pari aitoa tähtisilmää joulupöydän ääressä, mutta kyllä noiden hieman isompien skeptikoiden silmät myös alkavat loistaa kun pukki tulee kylään. Ja hieman ennen joulua, jonakin pimeänä iltana, kynttilän valossa, odotan jääprinsessan tulevan ihan lähelle ja kysyvän hiljaa: Äiti? Tuleehan pukki meillä käymään? Se siitä "Kyllä minä tiedän toutuuden"-jutusta. Aattona, ainakin pienen hetken, olemme kaikki taas pieniä ja uskomme ihan oikeasti.

Julotta

Joulukirkko, aamulla kello 6. Tunnelma on ihan omaa luokkaansa. Aiemmin kävimme aina Tuomiokirkossa, mutta viime aikoina olemme hieman vaihdelleet kirkkoa. Yhtenä aamuna löysimme itsemme saaresta missä aikoinaan tapasimme. Nostalgiaa. Ja viime jouluna ehdottelin että valitsisimme kirkon saarnaajan mukaan, vielä en saanut herraa nousemaan ajoissa, mutta jospa vihkipappimme tänäkin jouluna on aikaisin hereillä, jospa nyt onnistuisi.

Juusto

Tämä annettiin vain ja ainoastaan siki että minun piti liittää se jouluun. Ei ole edes vaikeaa :) Piparkakut sinihomeejuustolla oli H:ssa ja juustotarjotin yöruokana joulupöydässä.

Joululaulut

CD levyjähän jo kommentoinkin tuossa C:n kohdalla, ne ovat tärkeä osa joulua. Jospa tänä jouluna ehtisimme rakkaan siskoni kanssa laulamaan niitä kauneimpia. 


 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...