Pufferoin

Olen oppinut uuden sanan.

Mökillä siis päätimme tutustua Viaplayhin hieman paremmin. Mitä sitä sateisina päivinä muutenkaan tekisi?

Ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui Paul. Joku avaruusolio joka törmää kahteen sarjakuvafriikkiin. Ei aavistustakaan mitä olimme katsomassa, mutta sadepäivän iloksi varmaan mikä vaan käy.

Elokuva vaikutti ihan lupaavalta, mutta sitten alkoivat ongelmat. "Pufferoin". Mieheni kyllä ilmoitti että se on bufferoin, uskotaan, minulla ei ole aavistustakaan mitä koneemme teki, mutta raivostuttavaa se oli. Tai kuten uimari asian ilmaisi: katsotaan 15 sekuntia ja pufferoidaan 2 minuttia. 

Olin sitä mieltä että "tee jotakin", johon mieheni totesi että mitä hän voi asialle? Nettiyhteys oli ihan toimiva, sen oli herra varmistanut ennenkuin aloitimme elokuvahetkemme ja olinhan minäkin seikkaillut netissä ihan ongelmitta hetkeä aiemmin. Mutta herrasmies on herrasmies. Hän teki jotakin, eli ryhtyi sisustamaan mökkiä. 

Pöytä ja tuoli vaihtoivat paikkaa että saimme läppärin hieman toiseen kohtaan. Mokkula sai "lisävarren" ja kynttiläkruunu uuden koristeen

Eipä auttanut, pufferointi jatkui samaan malliin. Aina välillä kun kyllästyin siirsin mokkulaa, milloin lampun päälle, milloin kirjahyllyn koristeeksi. Jotenkin tuli déjà vu-fiilis. Aikoinaan meillä oli asuntovaunussa sisäantenni musta-valkoisessa matkatelkkarissa. Sitä sitten aseteltiin mitä oudompiin paikkoihin ja koko perhe kiljaisi: siinä, kun kuva oli siedettävä. Nyt ei kukaan kiljunut mitään. Ja tietokonekauden kasvatti ihmetteli heilumistani. 

Saimme kuin saimmekin elokuvan katsottua, tosin siihen meni huomattavasti enenmmän aikaa kun alunperin ilmoitettu 1 h 44 min. 

Seuraavana sadepäivänä katsoimme Turner and Hoochin. Herra kyllästyi "pufferoitiin" ja meni tekemään jotakin muuta, minä katsoin elokuvan loppuun uimarin kanssa. Elokuva oli juuri niin hauska kuin muistelin, mutta kyllähän siinä hieman menetettiin elokuvan taikaa kun "pufferoitiin" vähän väliä.

Sama peli jatkui seuraavienkin valintojemme kohdalla. Ainakaan mökki-ilona tuo Viaplay ei toiminut moitteettomasti. Hieman harmitti, sillä sadepäivinä tuo voisi olla ihan käyttökelpoinen viihdyttäjä. Tosin, nyt palasimme entisaikojen iloihin: kaivoin korttipakan esille. 

Pitää nyt sitten kokeilla täällä sivilisaatiossa miten Viaplay toimii. Ainakaan täällä ei homma voi olla yhteydestä kiinni. 

Makumuistoja

Voi te vääräuskoiset!

Kyselyni tulos selvisi, ja 60% teistä on sitä mieltä että ne ovat metsämansikoita! Ahomansikoitahan ne ovat, ei niitä metsästä löydä vaan valoisilta niityiltä ja ojanreunoilta. Kiitos niille 2:lle (eli 40%) jotka ovat kanssani samaa mieltä. Se lämmittää!

Kuten olen jo todennut aiemmin, nyt on hyvä marjavuosi. Uimarimme keräsi maalta mustikoita sen verran että päätin tehdä koko pellillisen mustikkapiirakkaa. Ja sehän tietysti vei ajatukseni suoraa tietä äidin kesäkeittiöön. Äiti teki aikoinaan maailman parasta mustikkapiirakkaa ja siihen tuli Talous-Energaa. Arvatkaa kolme kertaa tiedänkö mitä se oikeasti oli, sitä ei kuitenkaan tulla nimellä myydä lähikaupassamme. Ei Plop- eikä vihreässä verisossa. Kummallista, luulisi että se olisi oikea hittituote, minäkin kaipaan sitä 30 vuoden tauon jälkeen.

No, onneksi ei elämäni ole vihreistä plop korteista kiinni, aina voi turvautua naamakirjaan. Sieltähän se apu tuli alta aikayksikön! Ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi mistä on kyse niin: "Talous-Energa on täynnä arvokkaita valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. ... Kilossa Talous-Energaa on 11 litraa säilyvää talousmaitoa vain 23 penniä litralta." (lähde: PopuLAARI)

No, en nyt korvannut Talous-Energaa täysmaidolla, en tiedä löytyykö siitä edes Eila (Valion laktoositon) versiota, mutta päätin että kaipa tuo laktoositon kevytmaitojuoma kelpaa. Ei ihme ettei tullut äidin tekemän veroista kun tällä lailla vedettiin mutkat suoriksi.

Seuraava ongelma olikin sitten resepti. Tiedän tasan tarkkaan mistä se löytyy: se on "Vår Kokbok":n välissä, ruudulliselle papreille kirjoitettua. Ongelma on että kirja on äidin keittiön kaapissa, ei minun, ja äiti itse on mökillä. Siispä soitto äidille, jos vaikka resepti olisi mökillä. Ei tietenkään ollut. Mutta samalla kun puhuin äidin kanssa joku pieni ääni alkoi supista päässäni.

En siis kaivanut äidin avaimia esille vaan siirryin selaamaan omaa ruutuvihkoani. Kun olin muuttamassa vanhaan pääkaupunkiimme opiskelemaan, kirjoitin ne kaikkein parhaimmat reseptit vihkoseen. Voin kiittää 18-vuotiasta minääni että säästyin ajomatkalta Kiloon. Tosin teiniminäni käsiala on järkyttävä. Tunteeko joku apteekkarin joka voisi tulkita?

Koska tapani mukaan taas sovelsin, enkä usko että kukaan teistäkään löytää Talous-Energaa kaupasta (jos niin vaadin että kerrotte) niin tässä tälle vuosituhannelle siirretty versio

Chrisses blåbärspaj

150 g voita Huomaa että olemme olleet mökillä, ei ollut laktoositonta voita kotona, korvasin laktoosittomalla Sunnuntailla. Ei ihme että ei maistu äidin taikinalta!

1½ dl sokeria

3½ dl laktoositonta maitojuomaa Uskoisin että vanhanajan maito olisi tässä kohtaa parasta. Tai Hilja Täysmaito, mutta sekään ei ole laktoositonta.

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

80 g pähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen maidon kanssa.

Pinnalle

n litra mustikoita

Paista 225 asteessa kunnes piirakka on kauniin ruskea (n. 15 min)

Koska tämä oli muistojen retki en antanut uimarin nuolla vatkaita vaan nuolin sen ihan itse. Äitikin aina antoi vispilät minulle. Ja kun kieleni veti ensimmäisen lipaisun lapsi sisälläni huusi suoraa huutoa: idiootti! Teiniminäni on orjallisesti kirjoittanut reseptin muistiin, silloin en soveltanut yhtikäs mitään. Siispä jos reseptissä lukee rouhetta, se on rouhetta. Ja minä taas olin niin innoissani reseptiaarteestani etten pysähtänyt ajattelemaan. Äidillä ei ikinä ollut pähkinärouhtta kaapissa vaan manteleita toscakakkua varten. Siispä mantelimylly kaivettiin esille aina kun leivottiin. Äiti siis on lisännyt kakkuun 1 dl mantelijauhoa! Tietysti minä muistan kun niitä manteleita jauhettiin. Sehän oli minun työtäni. Sanonko mitä...

Noh, maistetaan millainen tämä versio on. Jos vaari tekee maailman parasta perunamuusia niin äitini tekee ainakin parempaa mustikkapiirakkataikinaa kuin minä. 

Taidan muuten hankkia tuosta TermaCellistä sen mukana kulkevan version. Joku itikka kerkesi puremaan kun olimme metsässä. Olin jo unohtanut miten inhottavia nuo puremat ovat.

PS: Sain lisäapua naamakirjan puolelta, kun ei maku oikein ollut se täydellinen.
Aluperäinen resepti puhuu 2  dl vettä ja 1 dl Talous-Energaa, joka kuulema on kovin "tujua" tavaraa. Eli kerma voisi paremmin korvata tuon maidon. Tai sitten hankin laktoositonta maitojauhetta, sitäkin kuulema saa :) Palaan aisaan kun saan kokeiltua "täydellistä" versiota, jospa se olisi sitten äidin tekemän veroista? Tämäkin oli tyttäreni mukaan "sikahyvää" joten kyllä äiti vaan osaa!

Elokuvia luvassa

Tämä Buzzadorina oleminen on hauskaa!

Kerroinhan jo teille että olen Buzzadori, eli käytännössä: testailen erilaisia tuotteita ja kerron sitten niistä teillekin. Kerronhan minä aina mielipiteeni, milloin mistäkin, mutta nyt siis kerron niistä pyynnöstä. Enkä saa palkkaa tästä, joten saatte taas kerran ihan oman mielipiteeni, mikäli nyt joku sitä edes epäili. 

Tällä kertaa ei rakastamani Itella ollut välissä sotkemassa suunnitelmiani, jakamalla pakettikortit naapuriin, vaan sain rekisteröityä netissä. Itellan viimeisin loistosuoritus oli muuten kirjatun kirjeen saapumisilmoitusten tuominen meille. Omamme lisäksi saimme kahden naapurinkin saapumisilmoitukset. En tiedä oliko tarkoitus että hakisin koko kadunvarren kirjatut kirjeet samalla käynnillä, ettei jono postissa kasvaisi kohtuuttomaksi. Onhan sekin tietysti mahdollista. Postissamme kun on yleensä aika pitkä jono. Ja suhteellisen "perusteellinen" palvelu, saatte ihan lukea rivien välistä tällä kertaa. 

Joko olette uteliaita mitä testailemme? Arvasin. Mutta jännitys on osa testailuani, joten pidän teitä jännityksessä vielä pienen tovin. Tämä netin kautta rekisterötyminen kun on ajoittain aika hankalaa minulle. Päätin siis lähteä liikenteeseen kunnon aamupalan turvin. Tai jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin mieheni päätti ruokkia meidät kunnolla ja tehdä kunnon loma-aamiaisen. Paistettua pekonia ja munaa. Minä kuitenkin päätin että nyt kokeillaan naamakirjan hauskaa ideaa, joten munat paistettiin paprikarenkaan sisällä. Se oli hyvää! Ja esteettisesti oikein hauska ratkaisu. Ensi kerralla taidan hankkia erivärisiä paprikoita. Syömme sitten vihreä- oranssi ja keltareunaisia kananmunia.

Saatuani kunnolla ruokaa vatsaani ja pari kupillista kahvia vedin syvään henkeä ja lähdin nettiin seikkailemaan. Katsotaan nyt sitten miten helppoa tämä kirjautuminen on. Pääsääntöisesti saan yrittää 3-4 kertaa ennenkuin onnistun. Jos edes sitten. Yhden sivuston kanssa meni lopullisesti hermo. Otin jopa yhteyttä asiakaspalveluun, josta ystävällisesti kerrottiin ettei tiliä ole perustettu. Siihen eivät osanneet vastata miten minulle kuitenkin jatkuvasti tulee heidän mainoksiaan sähköpostiini jonka ilmoitin kun "en perustanut tiliä". Tältä kokemuspohjalta siis liikkeelle uuden sivuston kanssa.

Uskokaa tai älkää, tämä oli helppoa! Ja se vielä kaiken lisäksi toimikin! Olen nyt virallisesti luvannut "buzzailla" aiheesta Viaplay TV- ja leffapaketti. Ja heti huomasin että pääsen katsomaan Grayn anatomiaa! Minulta jäi pari jaksoa näkemättä, mutta sehän on luultavasti äkkiä korjattu lähiakoina. McDreamy ja McSteamy, here I come! 

Päätin samalla katsoa miten ikämerkinnät toimivat. Siitä pieni miinus tässä vaiheessa. Selvät ikämerkinnät puuttuvat. Avaamalla lisätietoa elokuvasta saa tietää että ikäraja on esim. 11-15 v. Aikamoinen haarukka. Ilmoitin kotona että tällainen "ikärajattomuus" tarkoitta että ilman ädin lupaa ei kyseistä elokuvaa katsota. Voihan tietysti olla että ikärajat vaihtelevat maittain, mutta kun on nipo niin on. Sivusto on.fi päätteinen, siispä oletusarvoisesti haluan seurata maamme ikäsuosituksia. 

Katsotaan nyt sitten mikä elokuva valikoituu ensimmäisen leffaillan huviksi. Paria etsimääni elokuvaa ei löytynyt, edes maksulliselta puolelta, mutta paljon tuolla oli elokuvia joita en ole nähnyt. Esim "The goat" joka heti iski silmiimme. Kävimme muutama viikko sitten lukiokaverini luona ja siellä pyöri pihapiirissä "Get". Valitettavasti tuo elokuva oli 3D ja vaati samanmoisen telkkarin. Jäi siis sekin katsomatta. Minulla kun ei ole 3D talavisota, eikä edes hankintalistalla. 

Viaplayta voisi muuten katsoa myös Ipadillä. Eipä ole sellaistakaan minulla. Mutta läppäri on matkassa mukana täällä mökillä. Ja mokkula. Mutta teillä joilla tällainen "Minä"-laite on, voitte silläkin katsoa elokuvia. 

Viaplayn sivustolla oli hyvin valittavissa elokuvia eri kategorioiden mukaan, myös aikuisviihdettä. Siitä kiitos, että heti iski eteen ruutu: oletko 18 v? Voin siis rauhassa antaa lastenkin katsoa minkä elokuvan tahtoisivat nähdä. Tosin jääprinsessa on metsässä ilman padeja ja läppäreitä, mutta tuleehan hänkin jossakin vaiheessa kotiin ihmettelemään Viaplayta.

Ja huomasin muuten sivuillani käydessä: rekisteröitymällä (sehän oli helppoa) saatte tekin tutustua ilmaiseksi kuukauden ajan TV- ja leffapakettiin. Eikun kokeilemaan!

Minä pistän nyt TermaCellin terassille ja siirryn valitsemaan illan elokuvaa. 

Kesän makuja

Kävimme eilen melontaretkellä.

Sillä aikaa kun me aikuiset kannoimme kajakkeja rantaan, neidit löysivät varsinaisen aarreaitan. Muistin kyllä että olin aiemminkin nähnyt paikan päällä ahomansikoita, mutta tänä vuonna taitaa olla lostava marjavuosi? Saivat tytöt hieman lisää matkaeväitä ennen matkalle lähtöä. Arielin blogissa enemmän reissustamme ihan lähiaikoina, mikäli se kiinnostaa.

Kotimatkalla tytöt sitten poimivat sen verran marjoja että saimme tehtyä piirakankin. Noin litra marjoja noukittiin alta aikayksikön. Valitettavasti en vaan ollut varautunut piirakan tekoon, joten tästä tuli piirakka periaatteella "mitäköhän kaapista löytyy"

Täyte:

2½ dl maitorahkaa. Ei sitten ollut laktoositonta, kun en ollut sitä itselleni hankkinut vaan lapsille, joten en pääse maistamaan piirakkaamme.

loraus sitruunamehua tätä nyt melkein aina löytyy jääkaapistamme, limen mehukin olisi voinut olla hyvää, mutta eipä ollut limeä kotona.

½ dl sokeria

Ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan piirakkavuoan pohjalle. Päälle litra metsämansikoita.

Pohja:

Tai oikeastaanhan tämä on kansi, eikä pohja:

3 dl vehnäjauhoja

1½ dl sokeria

125 g voita, sitä tietysti oli laktoosittomana. Elämä on...

Ainekset "nypitään" tasaiseksi murutaikinaksi ja kaadetaan ahomansikoiden päälle. Kuten huomaatte perheessäme edelleen neuvotellaan kumpia ne ovat. Minulla on luonnollisesti oma mielipiteeni asiasta, herralla toinen, joten kertokaapa nyt hyvät lukijani kumpia ne ovat. Äänestys tuossa oikeassa reunassa!

Piirakka 250 asteeseen noin 20 minuutiksi. 

P.S: Oli kuulema todella hyvää. Ja luonnollisesti TermaCell piti hyttyset loitolla kun ovi oli auki. Olen oikeasti ihan vakuuttunut laitteen tehokkuudesta.

Gekkoja

Kuulema gekkoihin pitäisi saada ohjeet esille. 

Pyysin siis uimaria tekemään yhden, en minä osaa teitä ohjeistaa. Eli tässä tämä tulee. Neiti tekee tällä hetkellä krokotiiliä, idea aivan sama siinäkin, tosin häntä on kapeampi ja pää hieman pidempi. 

Gekkoa varten tarvitaan siis hamahelmiä, niitä saa lähes kaikista marketeista ja varmaan myös askarteluliikkeistä. Meillä gekot tehdään kahdesta väristä ja silmiä varten tarvitaan pari mustaa helmeä. Lisäksi pitää pölliä äidiltä lankaa. Kalastajalanka on suosikki täällä.

Valitettavasti neiti päätti valita aika samansävyiset helmet, toivottavasti silti näette mitä hän tekee. Aloitetaan projekti tekemällä silmukka ja solmu keskelle lankaa.

Seuraavaksi lankaan pujoitetaan yksi helmi, sen värinen joka on gekossa "reunoilla". Helmi pujoitetaan toisesta langasta läpi ja toinen langanpää pujotetaan helmen vastakkaiselta puolelta. Sitten langat kiristetään.

Seuraavaksi otetaan kaksi helmeä, edelleen "reunavärissä", ja pujoitetaan ne samalla tavalla, toiseen lankaan ja toinen lanka vastakkaiselta puolelta. Ja kiristetään.

Sitten saadaankin hieman vaihtelua: kolme helmeä joista keskimmäinen saa olla eri värinen, eli kehon väri tulee nyt mukaan leikkiin. Langat läpi helmistä, molemmista suunnista. Ja kiristys.

Tällä periaatteella jatketaan. Kävin pöllimässä yhden gekon tuolta että saisin helmien määrät teille muistiin, mutta huomasin että nehän vaihtelee gekosta toiseen. Siispä valitsin niistä yhden:

Eli aloitimme 1 helmellä (reunaväri), sitten 2 helmeä (reunaväri) , sen jälkeen 3 helmeä (1+1+1 reuna-keski-reuna). Taas 3 helmeä (1+1+1) sitten 3 kierrosta 4 helmeä (1+2+1). 2 kierrosta 3 helmeä (1+1+1) kierros 4 helmellä (1+2+1) ja sitten tehdään jalka. 3 helmeä (kehon väristä) ja 3 "reunahelmeä", tällä kertaa sama lanka tulee niiden ensimmäisten kolmen läpi takaisin, niin että "reunahelmistä" mennään ainoastaan kertaalleen läpi. Katsokaa kuvaa niin asia on ihan selvä. Eikö?

Ja sitten taas kiristetään. Ja tehdään jalka toisellekin puolelle. Käyttäen sitä lankaa joka äsken oli hylättynä pöydällä. 

Tällä periaatteella jatketaan taas eteenpäin, pistän teille nyt vaan helmien määrän/rivi. Uloimmat yksittäiset helmet aina reunaväreinä.

2 riviä 1+2+1
3 riviä 1+3+1

2 riviä 1+2+1

Ja sitten taas raajat (3+3 molemmin puolin)

2 riviä 1+1+1

1 rivi 1+2+1

Ja sitten tehdään silmät: 1+musta+1+musta+1

Ihan vaihtelun vuoksi pistän kuvan pikkuneidin gekosta. Hän muuten aloittaa valmistamisen päästä. Näin näätte miten nuo silmät tulevat. Toki silmät voivat olla minkä väriset tahansa.

Sitten vielä pään loppuosa 

1+2+1

1+1+1

ja lopuksi 2 reunaväristä ja solmu. Valmis!

Tätäkin tehdessä TermaCell hyttyskarkotin piti hyttyset ulkona vaikka ovi olikin auki. Kuten totesin, se on ihan näpäärä laite, tosin eipä noita hyttysiä ole viime aikoina pahemmin täällä ollut. Kesä kun on hieman kateissa. Kyyt sen sijaan kiusaavat minua lenkeillä. Keksisikö joku hyvän kyykarkottimen?

Lisää kiukkuisia kakkuja

Jääprinssan toive synttärikakuksi tänä vuonna oli kiukkuinen lintu. 

Niitähän neiti tekee täällä milloin mistäkin materiaalista, joten en nyt ehkä ollut kovinkaan yllättynyt tästä toiveesta. Nuorempana lapset saivat teemasynttärinsä, täällä on tehty metrinen krokotiili, hevosia, autoja, merenneitoja...milloin mitäkin. Ja nyt sitten kiukkuinen lintu toivelistalla. Tässä on vain yksi pieni ongelma. Aiemmin olen käyttänyt hyväkseni Disneyn keittokirjaa, nyt se petti minut. Miten lapsestani on tullut Rovio-fani? Onkohan tämä jatkuva kiukutteluni kaupassa: emme osta ulkomaalaista maitoa, lihaa, juustoa, tuottanut tulosta? En tiedä olisiko Cake Finder pelastanut minut, teemasynttäreistä on sen verran aikaa että olin unohtanut koko sivuston. Mutta pärjäsimme hyvin ilman sitäkin. 

Olen usein ajatellut että kokeilisin Charoltte Russe kakun tekoa. Ja kun aloin miettiä lintusen muotoa niin sehän oli sitten oivallinen kokeilun paikka. Tosin en ole vieläkään kakkua tehnyt, sillä jääprinsessa sai tehtäväkseen tehdä kakkunsa itse. Päätin tehdä asiasta yksinkertaisen, arvasin että se koristelu olisi tällä kertaa kakuntekoa tärkeämpää. Opin muuten tänään myös että kyseessä on Charlotte Royale jos käytetään rullatorttua. 

Ensin vuorasimme pyöreän siivilän muovikelmulla. Tietysti olisin käyttänyt kulhoa jos sellaisen olisin sopivan muotoisena jostakin löytänyt. Siivilä toimi kuitenkin ihan hyvin. Man tager vad man haver, sanoi aikoinaan jo Cajsa Warg. Tosin hänen keittokirjoistaan ei kyseistä lausetta löydy, eikä hänen nimensäkään ollut Cajsa vaan Christina. Joten unohdetaan se ja lainataan isoäitini lempilausahduksia: Nöden är uppfinningarnas moder. Kelmun päälle ladottiin rullatorttuviipaleita. Torttuja saa kaupasta leipähyllystä. 

Tämän jälkeen neiti teki pakkauksen ohjeen mukaan vadelmamoussea. Sen verran tuosta Blå Bandin ohjeesta poikettiin että maito on meillä laktoositonta Eilaa. Sekaan vielä litra pakastemansikoita. 4 liivatelehteä sulatettiin desilitraan kiehuvaa mansikkamehua, sitähän pakastemansikoista irtoaa. Tiesittekö muuten että liotetut liivatelehdet tuntuvat ihan kumilta ja pelkkä ajatuskin niiden alkuperästä on : YÖK! Mitäs kyselee ellei halua vastauksia? Meillä lapset saavat kuulla totuuden. Mikäli satun sen tietämään. Tiedämme myös missä joulupukki asuu kun ei ole Korvatunturilla, mutten voi sitä tässä paljastaa. Sain sen aikoinaan tietää eräältä perheemme silloiselta viisivuotiaalta.Ja lasten suustahan kuulee totuuden! Mutta kakun tekoon: kaikki aineet nopeasti sekoittaen ja täyte kakun sisälle. Sitten siirretään jääkaappiin hyytymään. 

Sillä aikaa kun kakku hyytyi taiteilija siirtyi suunnittelemaan koristelua. Äiti keskitty suklaan sulattamiseen ja neiti taiteili silmiä ja muita linnunosia. Ja ellette tieneet: talvi on ihanaa aikaa! Millä ihmeen systeemillä suklaan saa hitaasti jäähtymään tällä helteellä? Pakkohan se oli lopuksi työntää jääkaappiin, sillä seurauksella että väri ei oikein kestänyt. No, makuun se ei onneksi vaikuttanut, mutta ulkonäköön jonkun verran. 

Marsipaanin kaulimisen otin omaksi työkseni, muuten tuo linturessukka olisi jäänyt ilman höyhenpukuaan, neiti nimittäin rakastaa marsipaania. Kun olimme saaneet kakun piiloon sai neiti putsata tomusokerit pois pinnalta. 

Ja sitten päästin lapsen irti, marsipaania oli sen verran että valvovan silmäni alla saisimme sen riittämään koristeluihin.

Ensiksi piti saada oranssia marsipaania, kaupassa sitä ei ollut. Punaista ja keltaista sen sijaan löytyi. Ja kyllä koulussa sentään vieläkin opetetaan miten värejä sekoitetaan. Onneksi oli äidillekin opetettu, osasin ostaa sitä keltaista. 

Oranssia siis tarvittiin nokkaan. Terävä veitsi käteen ja sitten geometrisiä kuvioita leikkelemään. 

Punaisesta vielä heltta päähän ja sitten herra saikin mennä jääkaappiin vilvoittelemaan. Samalla ne suklaatkin sinne päätyivät koska projektimme polki paikallaan ilman suklaakoristeita. 

Käväsimme pikaisella koiralenkillä ja loppusilauksen kakku saikin sitten kunniavieraan valvovan silmän alla.

Toivottavasti kummitädille maistui neidin leivonnaiset, sen toisen reseptin saatte lähiaikoina. 

TermaCell sai taas olla ovivahtina koko illan, hyttyset loistivat poissaolollaan. Voihan toki olla että lintusemme  kiukuspässään söi ne kaikki. Ennenkuin me söimme linnun. 

Nyt tämä tuleva opettaja istuu tuossa vieressäni ja lukee uutta keittokirjaansa. Epäilen että kummitäti pääsee maistelemaan saksalaista sitruunakakkua seuraavaksi. Sen kohdalla kuului suurin "mmmm". Pääsisi erään suklaamerkin mainokseen tuolla mmmmm:lla.