Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Arkivapaata

Ihanaa kun tulee näitä arkivapaita.

Tai siis oikeastaan, ihanaa kun pyhäpäiviä vietetään silloin kun niiden aika on. Loppiainenkin siirrettiin arkipyhäksi vasta 1992, toki se sellainen oli myös lapsuudessani, mutta jossakin vaiheessa sitten päätettiin tehdä siitä lauantai. Toki, ymmärrän että taustalla voi olla työpolitiikka, mutta hei, ei noita vapaita nyt kuitenkaan niin paljon ole. Tosin, ei ollut minullakaan oikea vapaapäivä, ETKlla oli kotikisat, joten jäähallillahan sitä oltiin. Luonnollisesti.

Mutta loppiaista siis vietetään. Tietäjätkin sitten eksyivät Betlehemiin tänään, tai jonakin toisena päivänä. Aika myöhässä olivat, tyypillisiä miehiä, neuvoa ei kysytä, vaikka oltaisiin kuinka eksyksissä. Pääsivätpä kuitenkin perille, mikä sanottakoot heidän puolustuksekseen. Jos joskus saan sen seimikalenterin tehtyä niin se sitten päivittyisi loppiaiseen saakka. Että saisimme myös nuo mattimyöhäiset paikalle.

Ja jos joku nyt ihmettelee päättyykö minun jouluni tähän, ei tietenkään. Minulla on vielä viikko aikaa nauttia kuusesta ja joulukoristeista, ennen kuin todella ilkeä Nuutti tulee ja tuhoaa tämänkin ilon. Ja koska kuuntelen joulurauhan julistuksen, luotan myös vanhoihin lakeihin jotka säätivät että joulurauhaa kesti 20 päivää joulusta. Se olisi sitten 13.1 jos lähdetään aatosta liikenteeseen, silloinhan se joulurauha julistetaan. Joskus aikoinaan joulurauhan aikaan tehdystä rikoksesta sai kovemman rangaistuksen. Viimeaikaisten lööppien perusteella voisin oikeasti olla sitä mieltä että hyvät lait voisi ottaa uudelleen käyttöön! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...