Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Tuoksumaailmaa

Kodissani tuoksuu hyasintti.

Eikä se nyt johdu siitä että löysin sitä jouluntuokuista pesuainetta, neljä sinistä hyasinttia pistää parastaan keittiössämme.

Pitäisi yrittää hieman siistiä tuota olohuonetta ja siirtää ne sitten sinne tuoksumaan!

Ritarinkukkanikin kukki. Ja uusi nuppu odottaa ensi viikkoa, ainakin toivon että se aukeaisi sopivasti h-hetkeksi. Minsuta kun tämä on niin mielettömän kaunis kukka! Edelleen mietin uskaltaisinko oikeasti katkaista ja ripustaa ikkunaan. Toimisikohan tuo niin?

Tuoksullaanhan tämä ei sulostuta ympäristöään, mutta tämä ulkonäkö kyllä korvaa sen puutteen.
Ja tällä kertaa tämä jopa suostui pysymään pystyssä. Aikamoinen saavutus sekin!


Toinen joka ei tuoksullaan huumaa, eikä kyllä ulkonäölläänkään meidän perheessä, on joulutähti. Tallinnassa ihailin noita monivärisiäkukkia, hetken jopa ajattelin, kunnes tajusin että syysmyrskyssä kukkasen kotiin tuominen ei ehkä onnistu. Varsinkaan kun puhutaan kukasta jonka pääsääntöisesti saan kuolemaan noin 10 minutin sisään. Kaunis tämä myrkkypesä kuitenkin minusta on. Nyt kun ei ole kissaa, eikä lintuja jotka saisivat lennellä vapaana asunnossa, voisi tietysti myrkkykasvia jopa ajatella. 


Linnuista puheen ollen. Kävin Salossa kaupassa, leopardiemme lempiruokaa kun ei tunnu kotikaupungistamme löytyvän, ja näin valkokurkku rosellan. Heti tuli, näin joulun alla, Isadoraa ikävä. Neiti kun ensimmäisenä joulunansa meillä, lensi joulukuusen latvaan, nakkasi tähden pois tieltään ja istui sitten tyytyväisenä joulukuusen latvakoristeena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...