Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 8. joulukuuta 2011

Juhlat

Itsenäistä maatamme juhlittiin taas ja heti perään tuli suru-uutinen että Mannerheimin ritareista on vain yksi elossa.   Presidenttimme kommentti että sisääntulojärjestystä pitää miettiä seuraaviin juhliin osoittautui ikävän tarkaksi ennustukseksi.

Mutta juhlat siis. Pukuloistosta ei todellakaan voinut puhua, ainoastaan muutama puku säväytti ja vielä harvempi kokonaisuus. Oli hapsottavaa hiusta, huonoa ryhtiä, outoja koruja...miksi, oi miksi? Eivätkö ihmiset saa apua pukuja hankkiessaan?

Minun suosikkini, vaikka tapakouluttaja tuomitsikin puvun, oli kiukkuiset tiput firman vaimon luomus. Puku itsessään nyt ei ehkä ollut ihan täysosuma kantajansa päällä, mutta idea oli minusta loistava. Selvisipä jopa tänne kotisohvalle saakka miksi kyseinen ihminen oli kutsuttu juhlimaan. Mutta totta tietysti että tuon voi tulkita piilomainokseksi, minusta se oli hauska idea!

Kuva HeSa

Olisin mielelläni nähnyt paremmin myös "mikroskooppikuva"-leninkiä. Valitettavasti se ei ole ollut kovin suosittu kuvattava. Tällaiset asut jossa on joku juju ovat minusta hauskoja. Okei, jos jujuna on tehdään sairaalalakanoista jakkupuku, niin se nyt ei minusta ole linnan juhliin sopiva asu. Ei siis presidentin linnaan itsenäisyyspäivänä. Siihen toiseen linnaan toki. Eikä tuo, sinäänsä söpö, Calvin & Hobbes-kravattikaan oikein minusta ollut sopiva. Kuten ei se baskerikaan. Joissakin tilanteissa pitää vaan osaa käyttäytyä. Niin se vaan menee. Tämä kuuluu vähän niihin maassa maan tavalla juttuihin. Maassamme on tapa seurata pukukoodia tietyissä tilanteissa. Jos kokee tällaiset säännöt rajoittaviksi niin ainahan voi käyttää vapauttaan jäädä kotiin. Kravattinsa kanssa. 
Tosin, eihän tuo tipupukukaan nyt sitten ollut ihan ok (kai) mutta ymmärtääkseni se kuitenkin täyttää frakkipuvun vaatimukset.

Päivän laulu kuvastaa kovin hyvin minunkin asennetta...kovasti toivon, muttei sitä taida tulla? No vielä on aikaa. I'm dreaming! Berlinin ikivihreä on ainakin ollut kaikkien aikojen myydyin kappale. Ja jollakin kielellä varmaan lähes jokainen meistä voi hoilata mukana? Ihan ilman sanoja. 



White Christmas

I'm dreaming of a white Christmas
Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten,
and children listen
To hear sleigh bells in the snow

I'm dreaming of a white Christmas
With every Christmas card I write
May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white

I'm dreaming of a white Christmas
With every Christmas card I write
May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...