Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 15. joulukuuta 2011

Ekoilua

Ihmisillä on mitä kummallisimpia ajatuksia näin joulun alla. Kuka siivoaa roskiskaappinsa, kenelle ei joulu tule ellei hopeita ole kiillotettu. Meille joulu tulee ilman kiillotusta, kunhan saan sen verran raivattua tätä kaaosta että saan ruoat pöytään ja perheeni tuoleille istumaan niin olen onnellinen. Ja ennenkaikkea se perheen paikalle saaminen tekee onnelliseksi. Ruokakin on sivuseikka, kaipa purkkihernekeittokin on pahimmassa tapauksessa ruokaa?

Tämän päivän Hobbla taas opettaa. Tällä kertaa ei tehdä voita, se jo opittiin, vaan nyt kiillotetaan kuparia. Tässä vaiheessa voin vaan todeta että luojan kiitos en omista, eipä tarvitse ottaa stressiä ainakaan tästä asiasta. Cokispurkkinikin saavat olla pölyjensä alla, en ole aikoihin laskenut, mutta kyllä noita jo puolisen tuhatta on. Ne pitäisi sinäänsä pestä, voisin ehkä antaa pesuvinkit ensi joulun alla?

Kaverini tänään ehdotti että ottaisi au-pair'in avukseni. Jeps, heti kun saan raivattua tilaa ja keksin minne sellaisen voisi pistää nukkumaan. Heille kai suodaan nukkumapaikka? Tunnen itse asiassa muutamia perheitä joissa tällainen lisäperheenjäsen on, kaikki ovat olleet hurjan tyytyväisiä. Jospa sitten voisi hankkia niitä kupariastioita ja putsailla niitä?

Mutta siis ne kiillotusohjeet. Ideana oli ekologisuus, mikä heti sai minut kiinnostumaan. Vaikka ei sitä kuparia ole. Tätini varmaan antaisi minun kiillottaa hänen kuparipannunsa jos kauniisti pyydän? Tämän ketsuppi-vesi seoksen olin kuullut aiemminkin, joten se nyt ei minuun tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Uutta minulle sen sijaan oli että tahrat saa pois oluella ja sanomalehtipaperilla. Hienoa, vihdoinkin järjellistä käyttöä oluelle, sitä kun ei voi juoda kun tuo hajuelin on tuossa suuaukon yläpuolella. Tahrallisten kupariesineiden puuttuessa käytän toistaiseksi sanomalehtipaperia ikkunoihin ja peileihin. Uuninluukut kuulema putsautuisivat kostealla paperilla ja tuhkalla, meidän luukut vaan aina ovat niin puhtaana etten ole ehtinyt kokeilemaan. Patinankin saa pois, kiehuvaa viiniä ja karkeaa suolaa käyttämällä. Taidan tehdä glögiä siitä viinistä ja unohtaa suolat kaappiin kunnes on aika graavata kaloja. Onneksi ei ollut sitä kuparia!



Tämä joululaulu soi telkkarissa ja ihastuin Bublen versioon. Taitaa meidän perheeseen tulla taas uusi joululevy tänä(kin) vuonna.

It's beginning to look a lot like Christmas,
Everywhere you go,
Take a look at the 5 and 10,
It's glistening once again,
With candy canes and silver lanes that glow.

It's beginning to look a lot like Christmas,
Toys in every store,
But the prettiest sight to see,
Is the holly that will be,
On your own front door.

A pair of hop-along boots and a pistol that shoots,
Is the wish of Barney and Ben,
Dolls that will talk and go for a walk,
Is the hope of Janice and Jen,
Mom and Dad can hardly wait for school to start again.

It's beginning to look a lot like Christmas,
Everywhere you go,
There's a tree in the grand hotel
One in the park as well
It's the sturdy kind that doesn't mind the snow.

It's beginning to look a lot like Christmas,
Soon the bells will start,
And the think that'll make them ring,
Is the carol that you sing,
Right within your heart.

It's beginning to look a lot like Christmas,
Toys in every store,
But the prettiest sight to see,
Is the holly that will be,
On your own front door.
Sure It's Christmas,
Once More.
Meredith Willson




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...